tiistai 29. toukokuuta 2012

Valkosuklaapähkinädajm

Voiko olla näin hyvää?!!!


Vuoden 1996 Kultainen Joulu -lehdestä löysin tämän ihanan valkosuklaapähkinädajmin ohjeen. Tämä on itse koettava, nimittäin sanat eivät riitä kertomaan.

Valkosuklaapähkinädajm
(n. 30 palaa)

1 rkl kaakaojauhetta
½ dl vehnäjauhoja
50 g voita
½ dl siirappia
1 dl sokeria
1 dl rouhittuja pähkinöitä tai manteleita
100 g valkoista suklaata

Sekoita kaakaojauhe, vehnäjauhot, voi, siirappi ja sokeri keskenään. Keitä seosta mikrossa täydellä teholla minuutti ja sekoita. Jatka keittämistä vielä minuutti ja sekoita. Keitä vielä kolmas minuutti ja sekoita lopuksi. Levitä pähkinärouhe leivinpaperille. Kaada kaakaomassa pähkinärouheen päälle. Sulata valkosuklaa mikrossa 20 sekuntia kerrallaan välillä sekoittaen. Levitä sula valkosuklaa karkkilevyn päälle. Anna levyn jähmettyä viileässä. Lohko suupaloiksi ja NAUTI!

Alkuperäisessä ohjeessa oli pidemmät sulatusajat kuin tässä, olisivatko vuoden 1996 mikrot olleet hieman pienempitehoisia kuin nykyään. Tällä ohjeella kuitenkin onnistuu oikein hyvin! :)

torstai 17. toukokuuta 2012

Tonttumainen torstai


Tänään rentouduttiin leffan merkeissä - tonttumaisen leffan nimeltä Elf. Tästä elokuvasta ei ollut minulla minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En ollut koskaan ennen kuullutkaan koko elokuvasta, vaikka se on valmistunut jo vuonna 2003. Elokuvassa ei myös juurikaan esiintynyt tuttuja näyttelijöitä. Siksipä olinkin erittäin yllättynyt, miten ihanan jouluinen elokuva tämä Elf olikaan. Tunnelma oli suorastaan satumainen, sain joulufiiliksestä kiinni heti, vaikka toukokuu onkin.

Elokuvassa adoptoitu Buddy-tonttu saa kuulla olevansa ihminen ja lähtee pohjoisnavalta New Yorkiin etsimään biologista isäänsä, joka on tuhmien listalla!!! Täydellisen tonttumainen Buddy saa loppujen lopuksi hurmattua lapsenmielisyydellään kaikki tapaamansa ihmiset ja palauttaa kadoksissa olleen joulumielen monen ihmisen sydämeen.

Aivan ihastuttava elokuva, jonka tulen varmasti katsomaan uudelleen ja uudelleen monta kertaa joulun lähetessä. :)

lauantai 5. toukokuuta 2012

Vanhanaikainen suklaavaahto

Tämä vanhanaikaisen suklaavaahdon resepti on jälleen ihanaisesta Suklaa-kirjasta. Ohje on neljälle hengelle, mutta varsin hyvin voi jakaa kuuteen osaan ja silti riittää enemmän kuin tarpeeksi herkkua itse kullekin. Vaahdosta tuli todella hyvää, vaikkakin seuraavalla kerralla aion tehdä yhden pikku muutoksen, mutta siitä lisää hieman myöhemmin. Resepti menee näin:

200 g tummaa suklaata
30 g voita
5 kananmunaa
1 rkl sokeria
4 rkl erittäin vahvaa kahvia
hyppysellinen suolaa

Pilko suklaa ja voi paloiksi ja sulata mikrossa tai vesihauteessa. Erota munista valkuaiset ja keltuaiset. Kaada keltuaiset suklaavoin joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää valkuaisiin suola ja vatkaa ne kovaksi vaahdoksi. Sekoita iso lusikallinen valkuaisvaahtoa suklaaseen. Vatkaa ja lisää loput valkuaisvaahdosta. Sekoita varovasti. Kaada vaahto annosvuokiin. Säilytä viileässä vähintään neljä tuntia ennen tarjoilua.

Kirjan reseptissä oli unohtunut mainita, missä kohtaa valmistusta kahvi ja sokeri lisätään vaahtoon. Minä lisäsin ne ennen valkuaisvaahtoa ja hyvin toimi.

Ja sitten siihen muutokseen. En juo koskaan kahvia. Olen juonut elämäni aikana muistaakseni kaksi kupillista kahvia ja ne molemmat alle 10-vuotiaana. Tästä johtuen maistan juomissa ja ruuissa ensimmäisenä kahvin maun, vaikka niihin olisi lisätty mitä tahansa muita makuja. Esimerkiksi Irish coffeesta maistan voimakkaimpana kahvin, vaikka kahvinjuojat kuulemma maistavat siitä vain viskin. Minun makuuni tämä suklaavaahto maistui aivan liiaksi kahville, vaikka muuten olikin tosi hyvää ja koostumus suorastaan täydellinen. Kuuma neste kuitenkin taisi olla vaahdon rakenteelle tarpeellinen (kiilto?), joten seuraavan kerran laitan kahvin sijasta kuumaa vettä.