keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Teijan kolmas paketti Salaiselta Jouluystävältä

Sain tänään kolmannen paketin Salaiselta Jouluystävältäni. Ja nyt kuulkaattes osui ja upposi ihan ryminällä! Salainen Jouluystäväni tuntuu lukevan minua kuin avointa kirjaa. Sain ihan mielettömän hienot lasikulhot, joiden kyljessä on samea sydän. Kulhojen sisäpohja on paljon korkeammalla kuin ulkopohja, joten mitä tahansa näihin laittaakin, niin näyttää varmasti hyvältä. Kulhot eivät näytä kuvassa läheskään niin ihanilta kuin oikeasti. Ensimmäisenä tulisi mieleen laittaa näihin tuikkukynttilät, mutta niin yksinkertaiseen ratkaisuun en halua alistua. Koetan loihtia kulhoihin joulun tuoksuja ja jotain kimaltavaa tai violettia tämän joulumme värimaailman mukaisesti. Viikonloppuna ostoksille, joten eiköhän sieltä löydy kulhoihin sisältöä. Laitan näistä varmasti kuvia, kunhan ovat valmiit. Kulhojen lisäksi paketissa oli joulukortti sekä pussillinen joulumakeaa joulupukki mukaan lukien. (Tämä tuli sopivasti lohduttamaan huonoa omaatuntoani, koska sitä Haaparannasta ostettua joulupukkia ei sattuneesta syystä enää ole...) KIITOS Salainen Jouluystäväni!!! Toivottavasti saan sinut ystäväkseni myös ensi jouluna! ♥



Leean toinen paketti Salaiselta Jouluystävältä

Sain viime viikolla toisen paketin salaiseltani. Paketti tuli juuri oikeaan aikaan, sen verran meillä on sairastettu, että kaipasinkin piristystä :)
Paketti oli kauniin joulunpunainen <3. Myös kortti oli kaunis.
Itse paketti sisälsi piparitalonmuotit (edelliset heitinkin pari vuotta sitten roskiin, olivat niin huonot), piparimaustetta, glögimaustetta sekä kultaista kimallegeeliä. Meillä pipari ja glögi kausi onkin aloitettu reilu kuukausi sitten ;) Piparitalo on vielä tekemättä, mutta uutta intoa siihen tuli nyt!
Kiitos salainen jouluystäväni!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Stressilaskuri

Olikohan se elokuussa, kun te lukijat saitte ehdottaa meille eräästä Teijan esittelemästä kirjasta pientä askartelupuuhaa. Minun osakseni lankesi Nasun Joululaskurin tekeminen.  Koska jouluna ei ole lupaa valehdella (paitsi pukille voi kertoa olleensa kiltti), kerron laskurin teostani rehellisesti. Jo ohjeet saatuani tiesin, ettei hommasta taatusti tule mitään. Ohjeiden mukaan tämän laskurin tekemiseen tarvitaan puupalikka, joka pitää sahata pyöreäksi ja tietyn kokoista ruuvia ja poraa ym. mielestäni miesten juttuja. Päätin jo alkuvaiheessa, että en tottele ohjeita, vaan yritän tehdä samantapaisen laskurin oikoteitä käyttäen.

Aluksi ostin styroxkuusen, jonka maalasin akryylimaalilla. Se ei tuottanut vaikeuksia. Koristelin kuusen. Sekin oli helppoa. Valitettavasti kuva ei anna kuusen koristeille oikeutta, mutta kuusesta tulikin paras osa koko laskuria. Siitäpä sitten alkoikin Stressi, isolla ässällä. Ensin yritin metsästää valmista pyöreää alustaa tästä pikkukaupungista. Ei helppoa. Viikkotolkulla sitä etsin ja lopulta löytyi korkkinen pannunalusta, joka sopii mainiosti laskuriin. Kuusi siihen liimalla kiinni (mihin tässä ruuvia ja poraa tarvitaan, liima hoitaa saman asian). Sitten sain mielestäni maailman parhaimman idean. Alusta olisi pitänyt ohjeiden mukaan maalata, mutta minäpä suihkuttelin siihen hurjat kinokset tekolunta. Mikä moka. En tullut ajatelleeksi, että tekolunta täytyy suihkuttaa vain ohuelti. No, niinhän siinä kävi, että lumi "kuivui" kasaan ja näyttää säälittävästi ohkaiselta ensilumikerrokselta. Korkkialustakin paistaa läpi, joten heittelin koristetähtiä lumen päälle. Koko homman kinkkisin vaihe oli itse laskuri. Eli täytyi löytää punaisia ja vihreitä puuhelmiä. Ei ollut helppoa sekään tässä kaupungissa. Lopulta löytyi ja pääsin jatkamaan hommaa. Ahaa, rautalankaa tarvitaan, huomasin. Ostin rautalankaa. Liian ohkaista. Ei pysy pystyssä. Ostin toista rautalankaa. Liian paksua. Helmet eivät mene siitä läpi. Tässä vaiheessa alkoivat hikikarpalot tipahdella otsalta. Lopulta kyhäsin epämääräisen viritelmän johon käytin askartelupunosta sekä ohuempaa rautalankaa. Ei pysy pystyssä. Tässä vaiheessa hermo meni. Olisin luovuttanut ja heittänyt koko kurjan stressikapineen ovesta pihalle, ellen olisi muistanut lupaustani. Olin luvannut esitellä laskurin teille.

Minulla oli tässä vaiheessa kaksi vaihtoehtoa. Joko aloitan alusta tai myönnän, ettei minulla ole voimia eikä mielikuvitusta keksiä ja etsiä sopivia tarvikkeita, joilla saisin laskurin pysymään kasassa. Päätin myöntää tappioni. Tämä oli ensimmäinen ja ehkä viimeinen laskuri, mitä ikinä yritän tehdä. Uskon, että osaan laskea tarpeen vaatiessa yöt jouluun ilman puuhelmiäkin.

Jotain tämän näköistä sain lopulta aikaan.

Lasten tekemiä joulukortteja

Ostin työkaverini tyttäreltä ihania joulukortteja. Vaikka olen jo postittanut tämän vuoden joulukortit, en voinut vastustaa näitä, vaan ostin yhden korttisarjan. Onhan se joulu ensi vuonnakin.





Kortit ovat Oulun Hönttämäen koulun kuudesluokkalaisten tekemiä, he keräävät korttimyynnillä rahaa luokkaretkeä varten. Kortit on toteutettu tussi/silkkipaperikollaaši-sekatekniikalla, jossa taustana akvarelli ja lopuksi ne on painatettu postikorteiksi. Todella kauniita kortteja kuudesluokkalaisilta!! Itse en tosiaankaan osannut taiteilla noin hyvin sen ikäisenä, enkä kyllä taida osata vieläkään. :)

maanantai 28. marraskuuta 2011

Joulushoppailua Haaparannassa

Viikonloppuna tuli shoppailtua monenlaisia joulujuttuja. Lahjojakin lähti mukaan reissulta, mutta ne jääköön salaisuudeksi. Tässä kuitenkin joitain vähemmän salaisia ostoksia:

Jouluservettejä. Aivan kun näitä ei ennestään olisi ollut kaapissa vino pino. No, nyt on lisää. :) Vaaleanpunaiset servetit oikeassa reunassa keskellä ovat Joulupukin Pajakylästä, muut Haaparannasta.

Muffinssifanina muffinssivuokia lähtee mukaan aina. Kivoja erilaisia kuoseja!

Kauniita lahjanauhoja ja nyörejä. Täytynee laittaa joulupallopaja uudelleen pystyyn, nyörit ovat aivan täydellisiä joulupallomateriaaliksi!

Lahjapapereita. Kimaltelevaa ja kaunista!

Violetteja joulupalloja!!! Todellisuudessa paljon kauniimpia kuin kuvassa.


Muffinssikuusenkoriste!! Täydellistä!!!


Kaunis suojaruukku hyasintille. Tämä ja yksi servettipaketti olivat ainoat ostokseni Pajakylästä.


Tämän kirsikkapuun ansiosta/takia meille ei tänä vuonna tulekaan perinteisesti koristeltua joulua, niin kuin oletin vielä muutama viikko sitten. Kaunein valosarja, jonka olen koskaan omistanut. Tämän ympärille rakentuu meidän joulumme! (Yllä olevat violetit joulupallot ja muffinssikoriste löytyivät tämän innoituksena.)


Naurettavan halvat valo-oksat. Näitä on kaksi nippua eli yhteensä kymmenen oksaa. Vaasi ja rottinkipallot Ikeasta.


Syötäviä seteleitä!! Mieletöntä!! Näistä kehitellään jotain tosi näsäviisasta vaikkapa joulun jälkeen, jos ei aiemmin!


Lastumaista suklaata. Kivoja koristeita suklaajälkiruokiin.

Hervottoman kokoinen Kinder-muna ja pakollinen suklaajoulupukki.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Pikavisiitti Rovaniemelle ja Haaparantaan

Joulureki suuntasi eilen kulkunsa Rovaniemelle Joulupukin Pajakylään. Starttasimme Oulusta jo aikaisin aamulla, joten perillä oltiin hyvissä ajoin. Mukana olivat minä ja mieheni sekä Wiltsu ja häneen perheensä, johon kuuluvat mies ja kaksi lasta. Lasten jännitys oli käsinkoskeltavissa, kun he tiesivät jo lähtiessä minne ollaan menossa. Joulupukkia katsomaan, voi mahdotonta! Suunnistimme siis heti ensimmäisenä joulupukin luo. Käytävä, joka johti joulupukin huoneeseen, oli pullollaan ihanuuksia!!! Harmittaa ihan mahdottomasti, ettei siellä saanut ottaa valokuvia. Paikka oli suorastaan satumainen!

Pajakylästä muutenkin saimme huonosti valokuvia. Tunnelma oli kaikkea muuta kuin jouluinen, kun sää oli synkän harmaa ja pihat olivat niin liukkaita, että luistimet olisivat olleet sopivin kenkävalinta tälle reissulle.

Joulupukin pääpostikonttorista lähetimme juuri ostamamme palkinnot Joulureen arvonnan voittajille. Ensi viikon loppupuolella paljastamme, mitä voittopaketit sisälsivät. Odotellaan kuitenkin, että voittajat ovat nähneet ne ensin, että yllätys säilyy heillekin.

Postikonttorissa oli valtavat määrät kirjeitä, joita joulupukki on saanut niin lapsilta kuin aikuisiltakin ympäri maailmaa.



Tämä on pisin kirje, jonka joulupukki on koskaan saanut:


Koskapa tekemistä oli paljon ja aikaa vain yksi päivä täytyi meidän tehdä vaikeita valintoja sen suhteen, että minne suunnistimme seuraavaksi. Päätimme jättää SantaParkissa käynnin väliin. Halusimme ehtiä vielä Haaparantaan jouluostoksille. Olen käynyt SantaParkissa kolme kertaa aikaisemminkin ja se on vuosien varrella valitettavasti muuttunut vaisumpaan suuntaan, joten uskalsin luottaa siihen, että Haaparannan jouluostoslöydöt ovat meille tärkeämpiä kuin SantaPark. Lapsillekin Haaparannassa on mukava leikkipaikka karkkikaupan yhteydessä. Oikea oli ratkaisumme suunnata autojen nokat Ruotsin rajan yli. (Lisäksi Wiltsun poika oli aivan haltioissaan, kun päästiin Ruotsiin!) Joulushoppailu Haaparannassa kannattaa aina! Emme ehtineet edes Tornioon enää ostoksille, kun viihdyimme Haaparannan kaupoissa niin hyvin. Huomenna kuulettekin tarkemmin, mitä kaikkea reissulta lähti mukaani.

torstai 24. marraskuuta 2011

Bridget Jones - Holiday

Ihania hyvänmielentuojia ovat jouluiset elokuvat. Pienikin ripaus joulua elokuvan seassa saa aikaiseksi joulun taianomaisen tunnun. Kahdesta Bridget Jonesista ja The Holiday-elokuvasta koottu boxi takaa nautinnollisen pitkän leffaillan mihin aikaan vuodesta tahansa.



Tokihan näitä elokuvia saa myös yksittäin. :) Bridget Jones - Elämäni sinkkuna on se elokuva, jonka olen nähnyt kaikista useimmin. Kirjakin on tullut luettua moneen otteeseen. Sanat eivät riitä kertomaan, täytyy itse kokea!

Jatko-osa Bridget Jones - Elämä jatkuu on melkein yhtä hyvä, joidenkin mielestä parempi. Hiemanhan minua alussa häiritsi se, että molemmat elokuvat poikkeavat niin paljon kirjojen tarinasta, mutta useita (kymmeniä) kertoja elokuvan nähneenä olen jo päässyt asian yli ja nautin jokaisesta katselukerrasta täysillä.
Sokerina pohjalla - The Holiday. Rakastan tätä elokuvaa! Tunnelma ei juuri jouluisempi voisi olla! Elokuva kertoo kahdesta naisesta, jotka vaihtavat koteja lomailutarkoituksessa kahdeksi viikoksi juuri joulun aikaan. Kate Winslet ja Cameron Diaz ovat täydellinen valinta elokuvan päähenkilöiksi. Ja Katen roolihahmon koti Englannissa on piste iin päälle... se täytyy nähdä!!! Voin vannoa, että jokainen jouluihminen rakastaa tätä elokuvaa!

P.S. Minulle kävi tiistaina pieni onnettomuus liukkaalla kotipihalla ja sen johdosta minulla on nyt yksi murtunut sormi (oikean käden nimetön). Sormi on teipattuna vieruskaveriinsa seuraavat kolmisen viikkoa, joten valitettavasti ihan lähiaikoina ei ole minulta tulossa askarteluja eikä mitään pientä piperrystä keittiön puoleltakaan. Monenlaista muuta juttua toki yritän kirjoitella sormesta huolimatta. Muistakaa hiekoittaa liukkaat pihat ajoissa!!!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Tonttulakkeja

Joko tonttulakit on kaivettu esille? Meillä on. Tai itseasiassa nämä ovat juuri meille saapuneita. Tilasin NopsuPopsulta lapsille uudet lakit entisten tilalle. Malli on perushiippa. Toisessa on irrotettava sydän ja toisessa irrotettava tähti hakaneulalla kiinni. Sydämen ja tähden voi halutessaan siirtää tuosta edestä/sivusta kulkusen paikalle roikkumaan. Lakit tulevat lapsille joulukorttikuviin päähän. Voin kertoa, että lakit näyttävät paljon suloisimmilta lapsilla, kuin alla olevien pehmojen päässä ;)

tiistai 22. marraskuuta 2011

Suomenlinnan joulutapahtuma

Tulevana viikonloppuna on Suomenlinnassa mielenkiintoisen kuuloinen joulutapahtuma. Menisin aivan varmasti itsekin mukaan tunnelmoimaan, jos vaan asuisin lähempänä (ja jos en olisi menossa Rovaniemelle samaan aikaan).

Ohjelmassa on mm. 1700-luvun joulumarkkinat, Tiernapojat, joululauluja Linnoituksen laulajien esittämänä, joulujazzia ja jouluinen opastettu kävelykierros. Paikalla on myös itse Linnoitustonttu ja Suomenlinna-museossa voi kulkea Linnoitustontun reittiä, joka on omatoiminen tehtäväpolku lapsille. Kaksipäiväisen tapahtuman tarkan ohjelman ja aukioloajat löydät Suomenlinnan sivulta.

Kertokaahan kokemuksia, jos käytte tapahtumassa!! Varsinkin 1700-luvun joulumarkkinoista ja joulujazzista olisi mukava kuulla lisää!

Lahja paperiin

Voisi kuvitella, että kun kirjoittaa joulublogia, olisi lahjatkin ostettu jo tammikuussa. Usein niin onkin. Ostan lahjoja pitkin vuotta ja harvoin käy niin, että lahjat jäävät viimetippaan. Pyrin välttämään stressiä niin joululahjoissa kuin muissakin jouluvalmisteluissa. Kun aloittaa ajoissa ja tekee omaan tahtiin, joulustressi pysyy poissa ja joulunodotus on mukavaa.

Tänä vuonna olen harvinaisen myöhässä joululahjojen suhteen. Monesti kirjoitan listan, mitä aion ostaa kenellekin, mutta nyt on listakin jäänyt tekemättä. Ei tässä vielä paniikkia ole, mutta pian olisi päästävä vauhtiin, sillä viimehetken paniikissa ostetut lahjat ovat yleensä niitä, joista ei kukaan saa mitään irti ja jäävät usein kaapin perälle pölyttymään.

Muutama lahja toki löytyy "lahjakaapistani" valmiina odottamassa paketointia, mutta suurin osa on siis hankkimatta. Hienoista editystä tapahtui tänä aamuna, sillä paketoin ensimmäiset pakettini. Siskoni sivulauseesta nappasin idean paketoida lahjat tänä vuonna sanomalehteen. En aio ostaa yhtään lahjapaperia tälle joululle. Kaapista löytyy vielä viime jouluksi hankittuja lahjapapereita, joihin paketoin suurimman osan lasten lahjoista. Jos lahjapaperivarastot loppuvat kesken, käytän loppuihin lasten lahjoihinkin sanomalehtiä. Lahjanaruakin löytyy kaapista ennestään. Sitäkään en siis aio ostaa. Kaikenlaista muutakin narua löytynee, joten mielikuvitusta vain peliin. Kierrätys on siis teemani tänä vuonna paketoinnissa.

Teemme Teijan kanssa toisillemme tänä vuonna joulukalenterit. Tänä aamuna peittyi kääröihin Teijan ensimmäisen päivän paketti. Samalla teemalla siis mennään joulukalenterissakin kuin muissakin lahjoissa. Sanomalehteä kääreeksi ja naruna toimii tässä paketissa pinkki paperinaru.

Uneton Seattlessa - Sattumalta

Pidän komedioista. Erityisesti romanttisista komedioista. Mielestäni niiden ehdotonta jouluista parhaimmistoa ovat Uneton Seattlessa (Sleepless in Seattle) ja Sattumalta (Serendipity). Vaikka nämä elokuvat eivät olekaan uusimmasta päästä, molempia näyttää vielä olevan oikein hyvin saatavilla ainakin nettikaupoissa, jopa BluRaynä.


Uneton Seattlessa on varmasti suurimmalle osalle jo tuttu. Se on saanut ensi-iltansa vuonna 1993 ja pääosissa ovat upeat Tom Hanks ja Meg Ryan. Tarina alkaa jouluaatosta ja loppuu ystävänpäivään. Elokuva on mukavasti jouluinen, ihanasti romanttinen, sopii erinomaisesti niin sinkuille kuin naimisissa olevalle - itse olen katsonut tämän elokuvan kaikissa mahdollisissa parisuhteen olomuodoissa.


Aivan yhtä ihastuttava, joskin vähemmän tunnettu elokuva on Sattumalta. Elokuva on ilmestynyt vuonna 2001 (Suomen ensi-ilta oli joulukuussa) ja pääosia näyttelevät John Cusack ja Kate Beckinsale. Jopa sydämiä särkevä John Corbett vilahtaa sivuosassa. Elokuvan englanninkielinen nimi, Serendipity - onnekas sattuma, kertoo elokuvan ytimen. Kuinka todennäköisesti epätodennäköinen tapahtuu kahdesti? Tämäkin tarina alkaa joulusta ja päättyy myös jouluun.

Voin vakuuttaa, että jos pidät romanttisista komedioista, näissä on ainekset täydelliseen joulunajan leffailtaan. Ehkä vielä lisäisin pakettiin pari kuppia kuumaa kanelikaakaota, vaahtokarkkeja ja kynttilänvaloa. <3

maanantai 21. marraskuuta 2011

Suklaajuoma

Suklaa ja chili, aivan loistava yhdistelmä! Tykkään molemmista erikseen, mutta yhdessä ovat aivan lyömätön pari. Kotivinkin Jouluherkut -lehdessä oli chilillä maustetun suklaanjuoman ohje, jota ei vain voinut ohittaa. Mikäli ei ole kovin tulisen mausteen ystävä, kannattaa tämä juoma jättää väliin. Ohjeessa käsketään käyttää yhtä chilipalkoa neljän hengen annokseen. Itse laitoin tähän melkoisen ison chilin ja varmasti puoletkin tästä määrästä olisi riittänyt, vaikka tulisesta pidänkin. Todella hyvää tästä kyllä tuli, vaikka suuta vähän jälkikäteen kuumottikin.

Suklaajuoma 

1 chilipalko
1 l maitoa
200 g tummaa suklaata
kermavaahtoa

Halkaise chili ja poista siitä siemenet. Silppua chili. Kuumenna 2 dl maitoa ja lisää siihen chilisilppu. Sulata suklaa maitoon. Sekoita loput maidot joukkoon. Tarjoa juoma kermavaahdon kera.


Chilin voi halutessaan korvata myös muilla mausteilla. Etenkin jos juomaa meinaa tarjota myös lapsille, kannattaa käyttää jotain miedompaa maustetta.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Laskostetut enkelit

Tänään tein nuottipapereista enkeleitä Kaikkien aikojen joulu -lehden ohjeen mukaan. Samalla tuli hyvä syy järjestää nuotit ja noukkia tuplakappaleet ja muuten vaan ylimääräiset nuotit pois. Niitä olikin kertynyt aika lailla, koska olen soittanut lähes koko ikäni pianoa, enkä ole vielä tätä ennen raaskinut koskaan tehdä nuotti-inventaariota. Siivous ja askartelu yhdellä kertaa, tehokas sunnuntai siis.

Näiden enkelien tekeminen on helppoa. Leikkaa nuottipaperista 20 cm pitkä ja 10 cm leveä suorakaide. Laskosta se puolen sentin levyisille laskoksille haitarimaisesti LYHYELTÄ sivulta. Sido laskostettu nippu keskikohdan yläpuolelta (nitominenkin käy). Avaa haitari ja liimaa tai teippaa sivut toisiinsa. Liimaa laskosten keskelle enkelikiiltokuva. Jos paperi on kaksipuoleista, voit liimata kiiltokuvan molemmille puolille.


Vasemmanpuolimmainen enkeli on leikattu nuottipaperista vinosti ja oikeanpuolimmainen suoraan. Nämä minun enkelini nyt näyttävät hieman erilaisilta kuin lehden kuvassa. Lehdessä oli käytetty kellastunutta nuottipaperia, mutta siihen loppui minun siivousinnostukseni. Kellastuneet nuottini olivat yksinkertaisesti liian tärkeitä käytettäväksi askarteluun. Enkelikiiltokuviakin voi käyttää monenlaisia. Lisäksi ohjeessa neuvottiin viimeistelemään enkeli sivelemällä siihen kultahileliimaa. Ajattelin käyttää omia enkeleitäni lahjapakettien koristeina, joten laitan kulta- tai hopeahileliimaa vasta siinä vaiheessa, kun tiedän kumpi niistä käy paremmin lahjapaperin väriin.

Näistä tuli todella kivoja. Valokuvassa enkelini eivät näytä läheskään niin kauniilta kuin todellisuudessa. Kiiltokuvan valokuvaaminen on todella vaikeaa... Käytti salamaa tai ei, niin aina menee pieleen.

Enkeleistä innostuneena tein niitä vielä sarjakuvalehdestä...


...aikakauslehdestä...


...ja kullanvärisestä lahjapaperista, josta tulikin minun suosikkienkeitäni!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kahdet piparimuffinssit

Niin se vaan näyttää menevän, että aina kun haluan oikein kunnolla kotoilla, rupean leipomaan muffinsseja. Niin kävi tänäänkin. Löysin kaksi erilaista piparimuffinssien ohjetta. Ajattelin tehdä molemmat yhdellä kertaa, niin on hyvä vertailla, kummat maistuvat meillä paremmin. Nämä ovat siitä kivoja ohjeita, että kumpienkaan tekemiseen en tarvinnut sähkövatkainta. Enkä mitään muutakaan vatkainta, ihan leivontalastalla sekoittelu riittää.

Ensimmäisten muffinssien ohje on uusimman Kotilieden mukana tulleen seinäkalenterin joulukuun sivulta. Tämä ohje sopii myös kananmuna-allergikoille. Sovelsin ohjetta hieman ja tällä kaavalla lopulta muffinssit syntyivät:

1 dl sokeria
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssia
100 g kuivattuja karpaloita
2 tl ruokasoodaa
1 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
3 dl maustamatonta jugurttia
2 dl tummaa siirappia
1 dl rypsiöljyä

Mittaa kuivat ainekset kulhoon ja sekoita. Lisää jugurtti, siirappi ja rasva. Sekoita taikina tasaiseksi ja täytä muffinssivuoat puolilleen. Paista 225 asteessa n. 13 minuuttia.

Näistä tuli ihan superjouluisia. Kuivatut karpalot ovat mainio keksintö. Hoksasin näitä tehdessä, että jos jossakin ohjeessa käsketään käyttämään rusinoita (inhoan rusinoita), niin ne voi varsin hyvin korvata kuivatuilla karpaloilla. Aivan samanlaisia ovat koostumukseltaan, mutta makunsa puolesta karpalo voittaa rusinan mennen tullen (hyvä karpalo!!). Hyviä ovat nämä!

Nythän on kovin suosittua antaa lahjaksi leivonta-aineita kauniiseen purkkiin laitettuna. Tämä muffinssiohje soveltuisi sellaiseen erinomaisesti! Kuivat aineet vaan purkkiin ja purkin lisäksi mukaan myös muffinssivuoat, pienet purkit siirappia ja rypsiöljyä. Ne kaikki säilyvät huoneenlämmössä paketissa. Lahjan saajan tarvitsee ostaa vain maustamatonta jugurttia, eikä tosiaan edes sitä vatkainta tarvita näiden leipomiseen.

Toinen piparimuffinssien ohje löytyi Kotivinkin Jouluherkut-lehdestä. Tätäkin sovelsin sen verran, että piparkakkumausteen korvasin erillisillä mausteilla. Ensinnäkin en ole onnistunut mistään kaupasta viime aikoina löytämään piparkakkumaustetta (mihin ne ovat hävinneet?) ja tuskin enää ostaisin sitä, vaikka löytäisinkin kun tykkään niin näpräillä erillisten maustepurkkien kanssa. Tällä ohjeella siis mentiin:

3½ dl vehnäjauhoja
2 dl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssia
2 tl leivinjauhetta
100 g voita (sulatettuna)
2 kananmunaa
1 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Riko kananmunien rakenne ja lisää joukkoon maito. Lisää muna-maitoseos kuivien aineiden joukkoon. Sekoita lopuksi joukkoon jäähdytetty voisula. Paista muffinsseja 225 asteessa n. 13 minuuttia.

Näistäkin tuli hyviä. Hankala sanoa, kummat minun mielestä paremmanmakuisia. Ensimmäisten muffinssien valttikortti on ehdottomasti karpalot. Toiset muffinssit taas ovat ilmavampia, joten tuntuvat suussa mukavammilta. Jos tekisikin kompromissin ja lisäisi jälkimmäiseen taikinaan ensimmäisen taikinan karpalot. Hmm... Kertokaahan miten kävi, jos kokeilette!

Koristelin vielä muffinssit sokerikuorrutteella ja jouluisilla strösseleillä. Uudet muffinssipaperinikin pääsivät nyt ensimmäistä kertaa käyttöön. Aika isojahan ne ovat näin mataliin muffinsseihin, mutta kivalta näyttävät silti.

Rakkaimmat joulukoristeet

Minulla on paljon joulukoristeita. Läheskään kaikki niistä eivät ole joka joulu esillä, vaan valitsen joka vuosi kulloiseenkin jouluoloon sopivat koristeet. Kaikki koristeeni on hankittu aikuisiällä. Lapsuudenaikaisia joulukoristeita minulla ei ole ollenkaan. Äitini varmasti antaisi niitä, jos pyytäisin, mutta minun mielestäni ne kuuluvat lapsuudenkotiini. Eräät valkoiset maisemapallot ovat erityisesti jääneet mieleeni ja jos joskus näen samantapaisia myytävän jossain, niin ostan varmasti.


Vanhin joulukoristeeni on tällainen enkeli. Sain sen äidiltä joululahjaksi, kun olin muuttamassa tai juuri muuttanut lapsuudenkodista ensimmäisen omaan kotiin. Aivan tarkkaa ajankohtaa en nyt pysty muistamaan. Enkeli on n. 30 cm korkea, joten se on melko näyttävä joulukoriste. Tosin se on esillä ollessaan hyllyssä lasin takana, jotteivät ylivilkkaat kissamme pääsisi sitä riepottelemaan.

Kuten aiemmassa postauksessa jo mainitsinkin, olen aivan hupsuna lumihiutalepallosoittorasioihin. Tämä on täydellisin yksilö, jonka olen koskaan löytänyt.


Tämä soittorasia soittaa laulua "Joulupukki matkaan jo käy" todella kauniisti. Ei rahise eikä vikise soidessaan niin kuin monet muut soittorasiat. Musiikin soidessa lumihiutaleet leijailevat samalla oikein aidon näköisesti. Myös ulkonäkö viehättää minua todella. Kuva ei anna oikeutta tämän koristeen kauneudelle. Suureksi harmikseni soittorasia vaurioitui viimeisimmässä muutossani. Lumihiutaleet eivät enää leijaile ravistelematta. Jos löydän jostain täsmälleen samanlaisen soittorasian, niin hankin sen tämän tilalle. Koriste on ollut minulla kuitenkin vain kahdeksan vuotta ja olen ostanut sen itse, joten minulla ei ole siihen niin vahvaa tunnesidettä, ettenkö voisi vaihtaa sitä ehjään samanlaiseen.


Toiseksi kaunein lumihiutalepallosoittorasiani on aivan syötävän söpö kauniin jalustan ja karvareunuksen ansiosta. Se olisi ehkä edellistäkin ihanampi, jos pallon sisällä olevalla joulupukilla ei olisi niin ilkeät silmät... Tämä soittorasia soittaa laulua "Taas toivotus hyvän joulun" ("We wish you a merry Christmas").


Tämä on kolmas jouluinen soittorasiani. Tässä ei olekaan lumihiutaleita, vaan kaksi pientä lumiukkoa, jotka tanssivat jään (=peilin) päällä samalla kun soittorasia soittaa "Kulkusia". Tässä soittorasiassa pienenä miinuspuolena on lumiukkojen tanssivauhti. Ne pyörivät sekä itsensä että jään ympäri niin hurjaa vauhtia, että siinä menee katsojankin pää pyörälle.

Kaikki nämä soittorasiat on ostettu Rovaniemeltä Joulupukin Pajakylästä. Olen toki nähnyt vastaavia muuallakin, mutta Pajakylästä vaan tuntuu löytyvän kaikista parhaat. Katsotaan lähteekö sieltä viikon päästä jokin uusi soittorasia koristamaan kotiamme. Nimittäin kaikki soittorasiat ovat meillä työhuoneen kirjahyllyssä esillä ympäri vuoden.

Mikä on sinun rakkain joulukoristeesi? Mikä tekee siitä tärkeämmän kuin muista koristeista? Onko lapsuudestasi jäänyt mieleen jokin koriste, jollaisen haluaisit löytää uudelleen (niin kuin minulla ne valkoiset maisemapallot)?

perjantai 18. marraskuuta 2011

Joulukuusi

Vaihtoehdot joulukuusissa vuosi vuodelta kasvavat. Luonnon kuuset alkavat pikkuhiljaa siirtyä monivuotisten muovikuusien tieltä. Nämä kestokuuset ovat nykyisin hyvinkin luonnollisen näköisiä. Tarjolla on monen kokoista kuusta. Mikäli tilaa on vähän, voi hankkia pöytäkuusen. Värinkään ei aina tarvitse olla vihreä. Valkoiset kuuset taitavat olla uusin hitti. Joissain kuusissa valot ovat valmiina, joten niitäkään ei tarvitse kuuseen erikseen enää välttämättä ripustella. Toista se oli ennen, kun aattoaamuna lähdettiin porukalla kuusta kaatamaan.

Minkälainen kuusi teille on tulossa? Vai vietetäänkö joulu ilman kuusta? Missä vaiheessa kuusi laitetaan kotia koristamaan? Miten kuusi koristellaan? Kertokaas kuusiperinteistänne meille muillekin :) (Minä luulen, että meille tulee tänä vuonna valkoinen kuusi.)



Kuvat NetAnttila.

Arvonnan voittajat

Joulureen huikea arvonta päättyi kellon lyödessä kaksitoista. Arpaliput laitettiin perinteisesti jouluhattuun ja ehdottomasti puolueeton aviomieheni sai toimia onnettarena.

Ensimmäisen palkinnon voitti PIRKKIS. Hän oli jättänyt kommenttinsa eilen: "Mahtava blogi tosiaan! Mukana kolmella arvalla tietenkin... Ihanaa joulunodotusta ♥ " Pirkkis saa 30 euron arvoisen paketin, jonka lähetämme hänelle Rovaniemeltä Joulupukin Pajakylästä viikon päästä lauantaina.

Toisen palkinnon voitti NINSKU. Ninsku oli jättänyt kommenttinsa 18. lokakuuta: "Ninsku osallistuu kahdella arvalla, sillä onhan hän jouluhöpsö pahimmasta päästä. Tämän blogi on kaikenkaikkiaan ihanan monipuolinen ollut tähän mennessä! Kiitos loistavista elokuva-vinkeistä! Kuvat ovat kivoja, niitä voisi olla vaikka enemmänkin!" Ninsku saa yllätyspalkinnon myöskin Pajakylästä.

PIRKKIS ja NINSKU! Lähettättehän nimenne ja postiosoitteenne Joulureen sähköpostiosoitteeseen joulureki(a)gmail.com mahdollisimman pian!!

Onnea voittajille!!! Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille. Kaikki kommenttinne on luettu huolellisesti. Käsittelemme ne Wiltsun kanssa yhdessä viikon päästä kun tapaamme toisemme ja kirjoitamme sitten ajatuksistamme blogiin.

torstai 17. marraskuuta 2011

Joululehtiä

Eilen lentoasemalla odotellessani eksyin ”vahingossa” lehtihyllylle. Mukaan lähti neljä jouluista lehteä. Niinpä niin, niitä on melkoinen läjä jo entuudestaankin. Nyt tämä joululehtien osto pitää ihan oikeasti lopettaa, minulla menee pää sekaisin ja kalliiksikin tulevat mokomat. Tällä kertaa mukaan lähtivät Kotivinkin Joulu, Kotivinkin Jouluherkut, Kotilieden uusin numero ja Talven juhlat. Kaksi viimeksi mainittua eivät varsinaisesti ole joululehtiä, mutta siihen kastiin laittaisin ne nyt kuitenkin. Kotiliedessä toki oli muutakin kuin jouluista juttua, mutta Talven juhlat pyörii aika mukavasti joulun ympärillä. Aloitetaanpa lehtien läpikäyminen vaikkapa juuri siitä.

Talven juhlat on monipuolinen lehti. Ainoa huono puoli lehdessä on sisällysluettelo. Siinä on pelkästään kuvia ja sivunnumerot. Todella ärsyttävää. Osaan lukea, mutta näköjään olen huono yhdistelemään kuvia juttujen aiheisiin. Ei kiitos tällaisia jatkossa. Lehden sivuilta kuitenkin löytyi kaikenlaista kivaa mm. ohjeita joulukoristeiden ja jäälyhtyjen tekoon, leivontaohjeita ja lahjavinkkejä. Mielestäni tässä lehdessä oli lahjavinkit erityisen hyvin laitettu. Lehteen on valittu kahdeksan erilaista ihmistyyppiä ja jokaiselle heistä kokonainen sivullinen lahjavinkkejä. Oma joulupukin toivelistani alkoi muodostua tätä lehteä selatessa. Se on tosin pikkuisen huono juttu, koska minun ei pitänyt tehdä lahjatoivelistaa. Miehelleni esitin yhden ainoan lahjatoiveen jo aikoja sitten ja tiedän saavani juurikin sen (joka on TODELLA ihana), joten muiden toiveiden toteutus vaikuttaisi aika epävarmalta. Mutta toivoahan voi aina siitä huolimatta. Yllättäen ihastuin eniten ”Oman elämänsä prinsessa” –sivun lahjavinkkeihin. Siellä oli maailman suloisimmat käsintehdyt saippuat! Sekä kultaiset lehti-korvikset. Sellaiset kun joskus saisi. :)

Kotivinkin Joulu-lehdestä Wiltsu kirjoittikin jo aiemmin, joten en ala analysoimaan sitä sen enempää. Sen verran on kuitenkin mainittava, että minusta lehden mukana tulleet pakettikortit ovat todella kauniit! Kauniimmat kuin moneen vuoteen. Juuri tuollainen perinteisen joulun nykyaikaistettu tyyli viehättää minua tänä vuonna.

Kotivinkin Jouluherkut on nimensä mukaisesti täynnä jouluisia leivonnaisia. On suolaista ja makeaa, jopa joulujuomia löytyy useampaakin sorttia. Niitä tulee aivan varmasti kokeiltua. Hauskin juttu lehdessä on piparinen linnunpönttö. Minun ei ollut tarkoitus tehdä itse pipareita ollenkaan tänä vuonna (äidin tekemät kun ovat niiiiiiin hyviä), mutta tätä linnunpönttöä taitaa olla mahdotonta vastustaa.

Kotilieden uusimmassa numerossa oli jo mukavasti jouluisia leipomuksia. Ihastuin tikkarikakkuihin. Kuvatekstin mukaan ne ovat jo buumi nettiblogeissa, mutta tämä oli ainakin minun ensimmäinen kosketukseni tällaisiin tikkareihin. Kotivinkin Jouluherkuissa muuten oli myös samantyyppisten tikkareiden ohje. Parasta näissä tikkareissa on, että ne voi tehdä vaikkapa ylijääneestä kuivakakusta. Yhyy, miksei minulla ollut tätä ohjetta silloin, kun eräs huono-onninen pähkinäkakku päätti jakaantua osiin keittiön työpöydälle ennen kuin olin ehtinyt edes ottaa siitä valokuvaa? Näitä on kokeiltava, tikkuja etsimään siis.

Kotilieden mukana oli seinäkalenteri vuodelle 2012. Pakko oli kurkata joulukuun sivulle ja sieltähän löytyi kivojen piparimuffinien ohje! Juu, näitäkin kokeillaan, aivan varmasti.

Kotilieden joulupuodin sivulla koin pahimman kilahtamisen sitten kosmetiikkajoulukalenterin. Syy on ihana lumihiutalepallo (jonka kuva katosi erään huono-onnisena gmail-tilin vaihdoksen yhteydessä). Rakastan lumihiutalepalloja, jotka ovat samalla soittorasioita. Minulla on niitä entuudestaan kaksi. Kaksi täydellistä yksilöä. Kriteerini lumihiutalepallosoittorasioille ovat kaunis soittoääni, symmetrisesti leijailevat hiutaleet ja kaunis, tunnelmallinen ulkonäkö. Kuvan perusteella ei voinut olla varma kahdesta ensimmäisestä kriteeristä, mutta olisin melkein valmis ottamaan riskin… Hintakaan ei ole paha, 24€. Pistetäänpä tämäkin harkintaan. 

(Tästä jutusta katosi myöhemmin kuvia, joita ei koskaan löytynyt uudelleen. Paihoittelut.)

maanantai 14. marraskuuta 2011

Lorupussi

Edellisestä postauksestani sain hyvän aasinsillan lorupussiin. Lorupussi on kiva, ajaton ja sukupuolineutraali lahjaidea alle kouluikäiselle lapselle, miksei ehkä sitä vanhemmallekin. Useimmat lapset tykkäävät lorutella, näin meillä ainakin. Tutustuimme lorupusseihin aikoinaan, kun lapset aloittivat perhepäivähoidon. Silloin 1-vuotias kuopus rallatteli aina iltaisin kotona hoitopäivän päätteeksi: "Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa? Tillintallin tömpsis." Tämän jälkeen meille on kotiutunut kolme erilaista lorupussia. Ensimmäisen tilasin pari vuotta sitten jostakin nettikaupasta, jonka nimeä en enää muista, joululahjaksi 1-vuotiaallemme. Seuraavan lorupussin lapset saivat kuopuksen kummitädiltä. Kummi oli tehnyt kauniin pussin itse yhteiseksi joululahjaksi lapsille. Joten nyt ovat lapset kahtena peräkkäisenä jouluna saaneet lorupussin. Ei haittaa, vaikka pusseja on useampikin. Onhan näissä kaikissa kuitenkin täysin eri lorut.

Uusimman lorupussimme saimme viime viikolla. Riimikirppu lähetti Metsäretki -lorupussin iloksemme. Riimikirpun lorut ja kuvat ovat kotimaista käsityötä. Niiden taustalla hyörii kaksi iloista perheenäitiä, jotka tykkäävät kovasti piirtämisestä ja kirjoittamisesta, sekä tietysti lukemisesta. Meidän perheessämme on siis nyt viime viikosta saakka luettu joka ilta uutta lorupussia. Etenkin 5-vuotiaamme on nauranut maha kippurassa lorupussin hauskoille ja vähän erilaisille loruille.


Montako muurahaista tarvitaan rekka-autoa nostamaan?
Miljoona, miljoona, miljoona murkkua!
Ja murkuille ruuaksi miljoona, miljoona, miljoona, mummon maustekurkkua.


Riimikirpusta voi ostaa lorukortteja myös erikseen. Joten ovat mainioita pikkuylläreitä myös tee se itse -joulukalentereihin.

Mitä joulukalenterin sisälle?

Moni aikoo tehdä lapselle joulukalenterin itse. Meille on esitetty muutamia pyyntöjä kirjoittaa siitä, mitä joulukalenteriin voisi sisälle laittaa. Omasta mielestäni olen hyvä keksimään lahjoja, mutta tämän aiheen olen kokenut vaikeaksi. Itsekin olen useana vuonna tehnyt lapsilleni joulukalenterit, mutta minulla on se vika, että minulla karkaa aina vähän lapasesta ja kalenterin sisälle tulee ostettua vähän turhankin kalliita yllätyksiä ja kalenterin hinta nousee kuin huomaamatta lähemmäs satasta. Mutta yritän nyt koota teille pienen vinkkilistan tähän alle, miten kalenterin saisi koottua edullisesti.

1. Laadi budjetti. Kun sinulla on mielessä jokin summa, paljonko meinaat kalenteriin sijoittaa, on ostaminen paljon helpompaa, eikä kalenterin hinta nouse liikaa.

2. Aineeton yllätys. Laita kalenterin sisälle jouluista tekemistä. Piparimuotti voisi tarkoittaa, että tänään leivotaan pipareita.  Jonain päivänä voitte leipoa, toisena askarrella jne. Helppoja askarteluohjeita löytyy myös täältä Joulureestä.

Kuva Confetti.fi

3. Suosi settejä. Osta setti pieniä eläimiä, pikkuautoja (esim. Hot Wheels), legoja, koruja yms. Jaa osat useammalle päivälle. Mikäli lapsia on useampi, saat kalenterista monipuolisemman jakamalla setin osia lasten kesken.

4. Voit keskittyä tiettyyn teemaan. Hankkia isomman lelupaketin, jonka osaset jaat 24 eri pakettiin.

5. Mikäli sinulla on käytössäsi kalenteri, jossa on pienet laatikot, johon tavaran täytyy mahtua, tuo se mukanaan koko-ongelman. Itse en koosta välittäisi. Luukun sisälle voi tehdä vaikka kartan, jonka avulla lapsi voi etsiä yllätyksen sellaisesta paikasta, johon se mahtuu. Useimmat lapset tykkäävät "aarteenetsinnästä", ja eivät varmasti pahastu, jos luukusta löytyy kartta, joka ohjaa yllätyksen luo.

6. Makeiset ja tarrat ovat helppoja ja edullisia täytteitä, jos budjetti alkaa ylittyä.

7. Lorupussi. Hanki lorupussi. Ensimmäisenä päivänä tulee pussi ja seuraavina päivinä lorukortteja.

Lukijat, laittakaapas ideoita, mitä muuta lasten joulukalenterin sisällöksi voi hankkia! Kaikki kommentit ja ideat ovat tervetulleita. Niistä on varmasti hyötyä monelle perheelle!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Lasienkulin toinen paketti Salaiselta Jouluystävältä

Lasienkulikin on nyt saanut toisen paketin Salaiselta Jouluystävältään. Paketin sisältöön pääset kurkkaamaan tästä.

Salaiset Jouluystävät ovatkin olleet todella ahkerina viime aikoina. Kaikkiin tähän mennessä saapuneisiin paketteihin pääset tutustumaan Joulureen Salainen Jouluystävä -välilehdeltä.

Imetysnukke

Eksyin aivan sattumalta eräänä päivänä Imetysnukkehuutokauppa -blogiin. Aivan mielettömän ihana idea ja olen vieläkin aivan liekeissä tästä löydöstäni.

Seuraava teksti kopioitu Imetysnukkehuutokaupan sivuilta. Tämän selkeämmin en osaa asiaa selittää.

"Itäistä Afrikkaa vaivaa pahin ruokakriisi kahteenkymmeneen vuoteen, tilanne koettelee ennenkaikkea lapsia. Lue lisää Unicefin raportista.

Olen kolmen lapsen äiti, nuorimmainen on vielä imetettävä ja mielikuvat Afrikan riutuvista lapsista eivät jätä rauhaan. Kunpa voisi auttaa, mennä paikanpäälle imettämään nälkäisiä vauvoja. Olen tuskin yksin ajatusteni kanssa ja koska ei ole järkevää että hyppäämme lentokoneeseen, on keksittävä keino auttaa täältä käsin.

Olen ommellut imetysnukkeja omille lapsille ja iloksi ystäville. Idea on mielestäni hauska, kaupasta ostetun nuken mukana tulee usein tuttipullo, mutta imetys on ensisijainen ja luonnollinen tapa ruokkia vauva:)

Nyt aloitin nukketehtailun ja työn tuloksena syntyi tämä blogi. Tarkoituksena on huutokaupata nuket, tarjoan nuken sille joka lahjoittaa suurimman summan. Kaikki tuotto menee Unicefille ja sitä kautta Afrikkaan."

Ideasta innostuneena huusin tytölleni Kukka-nuken. Joulupukki saa tuoda nuken tytölleni sitten jouluna. Mikäli vain maltan säilyttää nuken piilossa jouluun saakka ;) Mieleni tekisi huutaa vielä toinenkin nukke. Tosin nukkehuutokauppa on pian loppumaisillaan. Vielä on tulossa joku erä nukkeja huutoon. Kannattaa käydä kurkkimassa, löytyisikö sieltä nukke teidänkin pukinkonttiin.



Tonttumaisia kirjoja

Tontut puhuttavat ihmisiä ja niistä heistä on tehty paljon kirjoja. Kysymys ei olekaan siitä, onko tonttuja olemassa, vaan missä he ovat ja elävät. Voimme kyllä huomata tonttujen olemassaolon, jos vain haluamme. Aiheeseen voi virittäytyä vaikkapa seuraavien kirjojen avulla.


Eero Ojasen ja Ari Jokisen kirjoittama Suomen kansan tonttuaarre kertoo kaiken tontuista. Ei pelkästään joulutontuista vaan kaikista muistakin tontuista. Tontut elivät entisaikaan maalaistaloissa, joita nykyään on enää surettavan vähän. Millaista tonttujen elämä oli? Mitä tontuille tapahtui? Tästä kirjasta löytyy vastaus moneen mieltä askarruttavaan tonttukysymykseen.


Pekka Vuoren Korvatunturi kertoo kaiken Korvatunturin elämästä. Korvatunturilla eläminen ei ole pelkkää jouluun valmistautumista vaan myös tavallista arkea ja normaalia tonttujen elämää. Kuten kirjan takakansi tiivistää: ”Hänen upea teoksensa vuodenkierrosta Joulupukin valtakunnassa on elämys koko perheelle.”


Sinikka Salokorven kirjoittama Turun linnan Tonttu-ukon jouluihme kertoo nimensä mukaisesti Turun linnassa asustavasta Tonttu-ukosta ja hänen kissastaan Murrista. Jos olet joskus käynyt Turun linnassa, olet kenties saattanut nähdäkin hänestä vilauksen…

Näistä kirjoista ainakin kahta ensimmäistä löytyy edelleen uutena kirjakaupoista. Painoksia niistä on tehty jo ties kuinka monta. Turun linnan Tonttu-ukon jouluihmeen myynnistä en sen sijaan löytänyt mitään tietoa, mutta kirjastosta nyt ainakin löytyy. Tonttu-ukon kertomuksia löytyy lisäksi ainakin kirjasta Turun linnan Tonttu-ukon salaisuus.