maanantai 31. lokakuuta 2011

Kaikkien aikojen Joulu

Kaikkien aikojen Joulu -lehti ei pettänyt tänäkään vuonna. Tämä on jo neljäs vuosi, kun kyseinen lehti on ilmestynyt. Aivan mieletön luku- ja fiilistelypaketti jouluun. Lehdestä löytyy jälleen niin paljon ideoita, että on vaikea päättää, mihin tarttuisi. Näissä joululehdissä on se hyvä puoli moneen muuhun lehteen verrattuna, että näitä jaksaa selailla useina vuosina peräkkäin. Normaalisti laitan aina kaikki lukemani lehdet kierrätykseen, mutta joululehdet säästän kaikki myöhempiä vuosia varten.

Teen jouluksi aina laatikot ja muut jouluruuat itse. Tästä lehdestä löytyy hyviä ohjeita perinteisten laatikkojen tekemiseen. Lisäksi löytyy useita leivontaohjeita, joita olen jo katsellut "sillä silmällä". Parmesaani-pinjansiemenkekseillä meinasin ainakin ilahduttaa itseäni tällä viikolla ;)

Kaikkien aikojen Joulu antaa myös paljon vinkkejä askarteluun ja käsillä näpertelyyn. Ilahduttavaa oli huomata, että useissa ohjeissa oli käytetty kierrätysmateriaaleja.

Kertakaikkisen upean lehden on Kaikkien aikojen Joulun toimitus saanut aikaiseksi!

Maitosuklaata ja piparkakkua

Maitosuklaata ja piparkakkua lähti tässä eräänä päivänä kaupasta matkaani. Ihan samassa paketissa molemmat. Kyseessä siis Fazerin joulusuklaalevy. En erityisemmin aikaisempina vuosina ole innostunut joulusuklaista. Kaikista muista suklaista sen sijaan olen innostunut ympäri vuoden. Lempisuklaani on normaalioloissa Fazerin Lontoon rae suklaa. En koskaan pysty syömään suklaalevystä vain yhtä tai kahta palaa. Jos saan suklaalevyn käsiini, se on syötävä kokonaisuudessaan heti. Minulla on kehittynyt tietynlaiset tavat syödä suklaata ja siitä syystä Lontoon rae suklaa on ylivoimainen ykkönen. Siinä on kaikki, mitä suklaalta vaadin.

Mutta en tullut tänne kirjoittamaan Lontoon rakeista, vaan siis Fazerin joulusuklaasta, jolla on hirmuisen pitkä nimi; Maitosuklaata ja piparkakkua. 300 gramman levy on iso. Muttei liian iso, etteikö sitä pystyisi syömään yksi ihminen kerralla. Tämän on jo suklaasyöppö testannut. Eikä muuten ollut edes liian imelää, vaan oikein hyvä. Vaikka en erityisemmin rakasta piparkakkuja, suklaaseen upotetut piparkakun palaset todella kruunasivat tämän suklaan. Täydellinen yhdistelmä. Lontoon rae ei ehkä saanut voittajaansa, mutta varmasti tulen tätä ostamaan, jos haluan vaihtelua. Ainoastaan yhden moitteen löysin suklaasta. Palat ovat liian isoja. Oleellinen osa suklaansyöntiäni on se, että suklaata kuuluu laittaa aina kaksi palaa kerrallaan suuhun. Nämä palat ovat sen verran paksuja, että kaksi palaa suussa on liikaa. Yksi pala on taas liian vähän. Koska paloja ei mahtunut suuhun oikeata määrää, vei se osan nautinnosta. Mutta totta puhuen en usko, että tätä suklaata on tarkoitettukaan syötäväksi monta palaa kerralla, saati sitten koko levyä kerralla.


Paljettikaktukset

Tekaisin eilen illalla telkkaria katsellessani tällaisia hassuja pieniä paljettikaktuksia. Maalasin pieniä styrox-palloja akryylimaalilla ja kuivumisen jälkeen liimasin ne pikkuriikkisiin kukkaruukkuihin kiinni. Liiman kuivuttua koristelin kaktukset samaan tapaan kuin joulupallotkin jokin aika sitten. Pujotin hopeanväriseen neulaan kaksi pientä helmeä sekä yhden paljetin ja tökin niitä palloihin. Toinen kaktus on kauttaaltaan ”piikkien” peitossa. Toiseen liimailin salaiselta jouluystävältäni saamia tekstitarroja(, jotka tietenkin menivät vinoon ja sekös minua vasta häiritsee) ja laitoin muutamia kaktuksenpiikkejä sinne tänne. Vasta valmiita kaktuksia katsellessani hoksasin, että olisi ollut kiva maalata ruukutkin vaikkapa hopeanvärisellä spray-maalilla, mutta sitä on näin jälkikäteen mahdotonta tehdä. Ensi kerralla sitten.





sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Joulu maalla –lehti




Olen aivan hurahtanut joululehtiin. Onneksi niiden sesonki on melko lyhyt, muuten kotimme kaapit täyttyisivät ääriään myöten joululehdistä turhan nopeasti. Tällä kertaa ostin Joulu maalla –lehden. En ole ostanut tätä lehteä aikaisempina vuosina, en edes muista onko se ollut myynnissäkään. Ostin lehden lähinnä siksi, että se oli edullisempi muihin joululehtiin verrattuna (6,90€). Yllätyin kuitenkin iloisesti, kuinka monipuolinen sisältö lehdessä on. Uppouduin pitkäksi aikaa lukemaan joulukotien sisustuksista haaveillen samalla oman kodin jouluasusta, kunhan ensin pääsemme vesivahingon aiheuttamasta remontista eroon. Pidin myöskin jouluisten herkkujen ohjeista. Tyrniglögiä nyt täytyy ainakin kokeilla. Askarteluvinkitkin olivat mukavia, erilaisia kuin muissa joululehdessä. Oikein mukava lehti, saatan hyvinkin ostaa tämän jatkossakin. Kaiken lisäksi Joulu maalla –lehden nettisivulla on lukijakysely, jonka palkintona on Pentikin 477 euron arvoinen astiasto. Kannattaa ilman muuta käydä osallistumassa, jos lehden on tullut hankkineeksi.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Kolmet muffinssit

Täydellisen muffinssin metsästykseni jatkuu vaan, mutta tämänkertaisilla leipomuksilla pääsin jo hyvin lähelle tavoitetta. Tein Leivotaan-lehden ohjeilla kuppikakkuja eli muffinsseja, joiksi niitä mieluummin kutsun. Tällaisilla ohjeilla muffinssit valmistuivat:

Minttusuklaakuppikakut

100 g voita
2 dl maitoa
2 kananmunaa
1½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaota
10 After Eight –suklaapalaa

Sulata voi ja lisää sekaan maito. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon puolet voimaitoseoksesta. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaakao ja pilkotut After Eight –palat. Lisää kuivat aineet massaan ja kaada joukkoon vielä loput voimaitoseoksesta. Paista 200 asteessa n. 17 minuuttia.

Piparikuppikakut

100 g voita
2 dl maitoa
2 kananmunaa
1½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl piparkakkumaustetta (tai 1 tl kanelia, 1 tl neilikkaa ja 1 tl inkivääriä)

Sulata voi ja lisää sekaan maito. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon puolet voimaitoseoksesta. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja mauste(et). Lisää kuivat aineet massaan ja kaada joukkoon vielä loput voimaitoseoksesta. Paista 200 asteessa n. 17 minuuttia.

Sahramikuppikakut

100 g voita
2 dl maitoa
2 kananmunaa
1½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ g sahramia

Sulata voi ja lisää sekaan maito. Vatkaa kananmunat, sokeri ja jauhettu sahrami vaahdoksi. Lisää vaahtoon puolet voimaitoseoksesta. Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Lisää kuivat aineet massaan ja kaada joukkoon vielä loput voimaitoseoksesta. Paista 200 asteessa n. 17 minuuttia.

Kaikista muffinsseista tuli todella hyviä. Erityisesti minttusuklaamuffinssit sulattivat minut aivan täysin. Piparimuffinssit ovat myös oikein makoisia ja varmasti teen niitä toisenkin kerran. Sahramimuffinssit saavat minun puolestani jäädä. En ole aiemmin käyttänyt sahramia mihinkään, enkä taida käyttää jatkossakaan. Maku ei ollut minun mieleeni.

Jokaisesta annoksesta piti tulla 12 muffinssia. Lehtien ruokatoimittajilla on joko todella isot muffinssivuoat tai todella huonoa leivinjauhetta, kun he saavat noin ison taikinan mahtumaan kahteentoista muffinssivuokaan. Ohjetta uskollisena noudattaen jaoin siis minäkin taikinat kahteentoista vuokaan. Käytän metallisia muffinssikehikkoja, joihin laitan paperivuoat. Eli muffinssini pysyvät kasassa, vaikka taikinaa olisi liikaakin. Minttusuklaamuffinssit tulivat reilusti yli. Paistumista katsellessani mahanpohjassa tuntui pelottava kihinä, että joutuuko tässä vielä uunin pesuun. En joutunut. Taikina pysyi juuri ja juuri kehikon sisäpuolella. Seuraavalla kerralla tosin jaan taikinan suosiolla n. 20 vuokaan. Piparimuffinssit pysyivät vuoissa vähän paremmin. Mutta nekin laitan seuraavan kerran vaikkapa 16 vuokaan. Sahramimuffinssit pysyivät parhaiten vuoissa, mutta nekin olisivat tarvinneet pari vuokaa lisää. Pienempiä muffinsseja tehdessä paistoajankin voinee kutistaa siihen 15 minuuttiin, joka ohjeessa neuvottiin.

Kuorrutus oli sitten seuraava haaste. En ole aiemmin tehnyt pursotuskuorrutusta muffinsseihin, joten vähän jänskätti sekin osuus.

Kuorrutus

200 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia-juustoa)
75 g huoneenlämpöistä voita
1 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria
1 rkl sitruunamehua
muutama tippa karamelliväriä

Vatkaa kaikki kuorrutusaineet tasaiseksi taikinaksi sähkövatkaimella. Pursota kuorrutus muffinssien päälle. Aloita pursottaminen ulkoreunasta ja etene kohti keskustaa.

Kuorrutteesta tuli helpostipursotettavaa ja koristeleminen oli oikein mukavaa puuhaa. Kuorrutteen makuun en sen sijaan ollut tyytyväinen. Sitruunamehu oli mielestäni turha lisä kuorrutteeseen. Valitettavasti olen huono leivontakemiassa, mutta jotenkin en usko sitruunamehulla olevan mitään korvaamatonta roolia tässä kuorrutteessa. Tuorejuuston sijalla aion jatkossa kokeilla Sunnuntai Vanilja rahkavalmistetta. Pidän sen mausta enemmän kuin tuosta Philadelphia-juustosta.

Näin ensimmäiseksi kerraksi olen erittäin tyytyväinen tähän ohjeeseen. Noiden muutamien pikkumuutosten jälkeen täydellisen muffinssin metsästykseni voi hyvinkin päättyä näiden muffinssien myötä. Tässä vielä muutamia kuvia lopputuloksista.





perjantai 28. lokakuuta 2011

Joulu, joulu, armas aika

Ritva Lehmusoksan Joulu, joulu, armas aika – suuri suomalainen joulukirja on ollut kirjahyllyssäni jo vuosikausia. Ensimmäinen painos on ilmestynyt jo vuonna 1994, oma kirjani on neljännestä painoksesta vuodelta 1998. En tiedä saako tätä enää uutena mistään, mutta huuto.netissä ainakin näytti kirjaa olevan myynnissä.

Kirja alkaa ensimmäisestä adventista ja päättyy nuutinpäivään. Matkan varrella koetaan toinen, kolmas ja neljäs adventti, itsenäisyyspäivä, Lucianpäivä, joulu, uusi vuosi ja loppiainenkin. Kirjassa on niin ruokaohjeita kuin askartelujakin, joululauluja ja perinteitä unohtamatta. Runoja ja jopa joulusatukin kirjasta löytyy. Kaiken kaikkiaan ihana kirja, joka kuuluu jouluiseen käsikirjastooni, josta etsin innoitusta joulunalusaikaan.

Joulun Taika-lehti



Uusin Taika-lehti on pullollaan jouluisia askarteluja ja pieniä käsitöitä. Minun täytyy nyt myöntää, etten ollut koskaan ennen pitänyt käsissäni yhtäkään Taika-lehteä. En edes tiennyt tällaisen lehden olemassaolosta. Siksipä oli sitäkin suurempi yllätys, miten kivoja juttuja tästä lehdestä löytyi. Olin yllättynyt myös siitä, miten helppoja ohjeita tässä lehdessä oli. Ei kuitenkaan liian helppoja, mutta sen verran helppoja, että tällainen askartelua aloitteleva aikuinen osaa varmasti tehdä ohjeiden perusteella juuri sitä mitä on tarkoituskin. Lehdessä on mm. ihania kartonkikukkasia, joulukorttivinkkejä, koristeellisia paperitähtiä, paperisia amarylliksiä (näyttävät ihan oikeilta), monenlaisia tonttuja ja enkeleitä ja paljon muuta. En vielä ole päättänyt, mitä näistä aion itse tehdä, mutta jotain aivan varmasti kuitenkin.

Pähkinäiset pikkuleivät

Uudessa Leivotaan -lehdessä oli useita kokeilemisen arvoisia reseptejä. Oli vaikea valita, mitä reseptiä alan ensimmäiseksi kokeilemaan. Koska kaapista löytyi valmiina ainekset Pähkinäisiin pikkuleipiin, otin ne työn alle. Pikkuleivät valmistuivat helposti ja nopeasti. Itse leivon usein yhdessä lasten kanssa ja tässäkin lapset pääsivät mukaan. Lapset kaatoivat ainekset kulhoon, pursottivat maapähkinälevitteen, sekä koristelivat keksit pähkinärouheella. Mukavaa yhdessä tekemistä.


Pähkinäiset pikkuleivät

100 g voita
1 dl sokeria
2 rkl siirappia
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kaakaojauhetta
3 dl vehnäjauhoja

Täyte
1 dl maapähkinälevitettä

Koristeluun 
tummaa suklaata
pähkinärouhetta


Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää siirappi ja vatkaa kananmuna joukkoon. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja sekoita massa tasaiseksi. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi jähmettymään. Pyöritä massasta pieniä palloja. Paina pallon keskelle sormella painauma. Pursota jokaisen pikkuleivän koloon maapähkinälevitettä. Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. Sulata tummaa suklaata ja kasta pikkuleipien toinen puoli suklaassa. Ripota suklaan päälle pähkinärouhetta.

Tällä ohjeella tulee noin 50 pikkuleipää. Itse tosin muutin ohjetta hieman ja tein cookies-keksin kokoisia pikkuleipiä. Painelin keksit hieman muotoonsa ja levitin maapähkinälevitteen vasta sen jälkeen. Taikinasta tuli 25 isompaa keksiä.

Täytyy kyllä hehkuttaa keksien makua. Aivan ylivoimaisesti parhaimpia itsetehtyjä pikkuleipiä, mitä olen ikinä maistanut. Näitä tulen tekemään jatkossakin. Tosin suklaana aion käyttää maitosuklaata ja valkosuklaata, sillä en ole kova tummansuklaan ystävä. Mutta todella herkullisia keksejä tuli! Suosittelen kokeilemaan reseptiä.

torstai 27. lokakuuta 2011

Joulureen terveisiä

Kertoisinko teille hieman Joulureestä ja Joulureen tunnelmista? Idea Joulureestä lähti meiltä jo kesäkuussa, jolloin aloimme Teijan kanssa molemmat haudutella ja kypsytellä ideaa jouluisesta blogista. Rakastamme molemmat joulua kovasti ja molemmille joulu on ehdottomasti vuoden hienoin juhla. Elokuussa 2011 laitoimme Joulureen viimein pystyyn. Ja nyt reilu kaksi kuukautta myöhemmin, voimme todeta, että kyllä kannatti. Sen lisäksi, että pyrimme antamaan paljon jouluisia vinkkejä teille rakkaat lukijat, olemme itse saaneet tästä blogista paljon. Tänä vuonna, jos mahdollista, joulun odotus on meillä molemmilla entistäkin kiehtovampaa ja tämä kaikki on paljolti Joulureen ja teidän lukijoiden ansioita.

Kävijämäärät ovat ylittäneet suurimmatkin odotuksemme. Kirjautuneita lukijoita on tällä hetkellä tasan 50, mutta todellinen kävijämäärä vuorokaudessa on moninkertainen. Ja kävijämäärä näyttäisi olevan kasvussa päivä päivältä. Tahdommekin välittää teille kaikille suuret kiitokset siitä, että olette jaksaneet käydä lukemassa ja kommenttejakin on tullut mukavasti! Jokainen kommentti ilahduttaa, mutta on myös mukava huomata, että lukijoita käy paljon, vaikkei aina kommenttia tulisikaan.

Tällä hetkellä Joulureessä on menossa arvonta. Joka on yksi tapamme kiittää teitä. Mikäli et ole vielä osallistunut arvontaan, voit käydä osallistumassa täällä. Arvontaan on tullut toinen toistaan ihanampia kommentteja, joihin lupaamme palata viimeistään heti arvonnan päätyttyä. Joitain juttutoiveita olemme jo toteuttaneetkin ja pikkuhiljaa toteutamme näitä kaikkia muitakin mukavia toiveita, mitä olette meille jättäneet. Lisääkin juttuideoita saa heittää. Arvonnan päätyttyä teemme yhteenvedon ideoista, sekä terveisistänne ja vastaamme mahdollisiin kysymyksiinne.

Yksi kysymys, mikä on puhuttanut, on Salainen Jouluystävä. Moni teistä löysi blogimme hieman liian myöhään, eikä valitettavasti ehtinyt enää tämän vuoden Salaiseen Jouluystävään mukaan. Kyselyitä Salaisesta Jouluystävästä ja siihen mukaan pääsemisestä on tullut useita. Koska jokaiselle osallistujalle on jo arvottu oma Salainen, on jälkikäteen enää hankala ottaa ketään rinkiin mukaan, vaikka sen kovin mielellämme olisimme tehneetkin. Mutta kaikille kiinnostuneille tiedoksi, että kannattaa pitää blogi mielessä, liittyä lukijaksi, seurata Blogilistan tai Facebookin kautta, sillä ensi syyskussa alkaa uusi Salainen Jouluystävä kierros ja toivottavasti näemme kaikki tänä vuonna rannalle jääneet siellä.

Kiitos!

Joulusuklaata

Kauppojen karkkihyllyt alkavat olla jo täynnä jos jonkinnäköisiä erikoismakeisia joulua varten. Usein tarjolla on myös erityisiä joulusuklaita, jotka on jotenkin yritetty saada maistumaan joululle. Tähän mennessä en ole pitänyt yhdestäkään niistä. Joulusuklaisiin on poikkeuksetta lisätty rusinoita tai piparinpalasia tai kuivahedelmiä tai jotain muita nöttösiä, jotka ovat häirinneet suklaansyöntiä siinä määrin, että paria palaa pidemmälle en ole päässyt. Mutta nytpä on Fazer vihdoinkin keksinyt oikein hyvän joulusuklaan, joka näyttää hupenevan tätä kirjoittaessa varsin huolestuttavaa vauhtia.



Pakkaus muistuttaa valitettavasti edellisvuosien joulusuklaayritelmiä, joten melkein ohitin sen kaupassa. Onneksi kuitenkin rupesin aikani kuluksi lueskelemaan tuoteselostetta ja ilokseni huomasin, että tämän vuoden joulusuklaasta nöttöset ovat poissa! Koostumukseltaan suklaa muistuttaa Geishaa, mutta maku on aivan eri. Tarkalleen ottaen nämä ovat ”suklaakonvehteja, joissa mausteista tryffelitäytettä”. Mausteina on kardemummaa, neilikkaa, kanelia, inkivääriä ja muskottipähkinää. Erinomaisia ovat! Maistuvat ihanasti joululle, tuntuvat mukavalta suussa, ovat sopivan makeita ja käärepaperikin näyttää hyvältä (mietinkin tässä samalla, mitä niistä voisi askarrella). Suosittelen lämpimästi!

Tähän saakka paras löytämäni joulusuklaa on ollut Kultasuklaan Joulumuorin pipari-maitosuklaa. Tätä herkkua olen nähnyt myynnissä ainoastaan SantaParkissa, ja siellä käydessä tuleekin aina ostettua muutama levy jemmaan (mihin jemmaan, kotimatkallahan ne syödään). Tämä muistuttaa hyvin paljon Fazerin uutta joulusuklaata. Harmikseni minulla ei tuota Joulumuorin suklaata nyt, jotta voisin tehdä vertailua näiden kahden suklaan välillä. Mutta seuraavan SantaParkin reissun jälkeen sitten. Kultasuklaalla on nettikauppakin, josta tätä suklaata näköjään voi tilata, jos ei pääse Rovaniemellä käymään. Hinta tosin on melko kirpaiseva, 80 g maksaa suunnilleen saman verran kuin 320 gramman rasia Fazerin Joulusuklaata. Joten jos isompi makeanhimo yllättää, niin helppo on päättää kumpaan suklaaseen sijoittaa rahansa.

Jouluisia sarjakuvia

Niin kuin jo tiedätte, tykkään joulusta ihan mahdottoman paljon. Tykkään myös ihan yhtä paljon kaikesta mahdollisesta Disneyn lukemisesta ja tavaroista. Disney ja joulu samassa paketissa onkin suunnilleen parasta mitä kuvitella saattaa.

Viime viikolla ostin Aku Ankan taskukirjojen teemanumeron 27, jonka nimi on Pehmeä paketti. Eipä sen lukemista kauaa jaksanutkaan pitkittää. Kaikki jutut olivat jouluisia ja Disneyn tyyliin mukaansa tempaavia. Taskarissa seikkailevat pääosissa Aku, Touho, Taikaviitta, Milla, Mikki ja Roope ja sivuosissa paljon muitakin Ankkalinnan asukkeja. Pidin kaikista muista jutuista paitsi Taikaviitasta. Sekään ei johtunut jutusta, vaan en ylipäätäänkään pidä koko Taikaviitasta. Mitä vähemmän Taikaviittaa, sen parempi. Ainoa miinus (Taikaviitan lisäksi) tässä taskarissa on se, että jotkut jutut olivat jatkoa edelliselle jutulle. Mieluummin lukisin itsenäisiä juttuja. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihanaa jouluista lukemista, kannattaa ostaa vaikka joululahjaksi sarjakuvien ystävälle.

Aikaisemmilta vuosilta ehdottomia sarjakuvasuosikkejani ovat kokoelmaboxit Aku Ankan Joulumanteli 1963-1972 ja Aku Ankan jouluparaati. Molemmat ovat näköispainoksia alkuperäisistä. Joulumanteli on painettu vuonna 2004 ja Jouluparaati 2005. Joulumantelithan ilmestyivät Aku Ankan tilaajalahjoina vuosina 1963-1972 ja Jouluparaatit samaten Aku Ankan ylimääräisinä numeroina vuosina 1952-1962, 1977, 1983 ja 1985. Sekä Joulumanteleissa että Jouluparaateissa on aivan täydellinen vanhan ajan joulutunnelma. Osa näistä helmistä on minulla myös alkuperäisinä, mutta pysyvätpähän ne paremmassa kunnossa, kun lueskelen näköispainoksia. Luen joka joulu molemmat boxit ainakin kerran läpi. Ovat ehdottomasti Disneyn tuotantoa parhaimmillaan.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Suklaapikkuleivät

Löysin näiden pikkuleipien idean Kotilieden suuresta joulukirjasta. Kirjassa oli suklaapötkön ohje, jota hieman muokkasin. Muutin sitten nimenkin suklaapötköstä suklaapikkuleiviksi. En halunnut käyttää nimeä suklaapötkö, koska… en halunnut. En myöskään ole ollenkaan varma, ovatko nämä edes pikkuleipiä vai makeisia. Jokainen syöjä päättäköön itse.

Tällaisella reseptillä mentiin:

200 g tummaa suklaata
3 rkl voita
(½ dl sokeria)
1 ½ dl mantelirouhetta
195 g (paketillinen) murokeksejä
3 rkl aprikoosimarmeladia
2 kananmunan keltuaista

Sulata suklaa voin kanssa mikrossa. Murskaa keksit rouheeksi. Lisää suklaavoiseokseen sokeri, mantelirouhe, murokeksirouhe sekä marmeladi. Sekoita hyvin. Lisää keltuaiset. Muotoile taikina leivinpaperin avulla pötköksi tai kahdeksi (halkaisija n. 5 cm). Anna pötkön olla jääkaapissa vähintään kaksi tuntia. Poista paperi ja viipaloi pötkö paloiksi.


Näistä tuli kivoja, mutta ällömakeita. Laitoin omaan tekeleeseeni sokeria tuon puoli desilitraa, mutta jos teen näitä toisen kerran, en laita sokeria ollenkaan. Suklaassa, kekseissä ja marmeladissa on aivan tarpeeksi makeutta. Minun pikkuleipäni ovat halkaisijaltaan isompia kuin 5 cm, mutta pienempi olisi parempi juuri makeuden takia. Näistä voisi tehdä myös vieläkin ohuemman pötkön, jolloin leikatut viipaleet voisi laittaa makeisvuokiin ja koristella jouluisin koristein.

Kauneimmat Joulun käsityöt


Viihdyn kauppojen lehtihyllyllä näin joulun alla melkoisen hyvin. Joka vuosi sieltä löytyy enemmän ja enemmän ihania joululehtiä. Viime kauppareissulta lähti mukaan Kauneimmat Joulun käsityöt –lehti. Vaikka siitä on jo aikaa, kun viimeksi tein mitään käsitöitä, niin tätä lehteä selaillessani olen vakavasti harkinnut ristipistotöiden tekemistä ja neulomista pitkästä aikaa. Vielä en ole laittanut yhtäkään käsityötä alulle, mutta mielessä pyörivät, joten saa nähdä miten käy. Yksi juttu lehdestä tulee kyllä ihan varmasti tehtyä. Nimittäin lumiukko, joka tehdään virkkaamalla styroksipallojen ympärille valkoisella langalla. Muitakin jouluisia käsitöitä lehdessä on mukavasti: neulottuja tonttuja, huovutettuja tonttuja, toisenlaisia huovutettuja tonttuja, enkeleitä sun muita pikkujuttuja, isommista käsitöistä puhumattakaan. Tämä on taas niitä lehtiä, jotka laitetaan säilöön ja avataan aina joulun lähestyessä vuosi vuodelta uudelleen.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Kirje Joulupukilta

Lapsethan mielellään kirjoittavat Joulupukille. Meillä kirjoitetaan aina jo hyvissä ajoin. Ja ehdimmekin kirjoittaa useammankin kirjeen pukille ennen joulua. Sukulaiset kyselevät usein lahjatoiveita, joten kirjeistä on hyvä luntata, mitä lapset itse tahtoisivat.

Joulupukki on sellainen ukki, että hän vastaa mielellään kirjeisiin. Käytännössähän lasten kirjoittamat kirjeet eivät monesti päädy perille Joulupukille asti, vaan jäävät matkan varrelle jonnekin vanhempien omiin kätköihin. Mutta miten lapset ilahtuvatkaan siitä, kun Joulupukilta on tullut postin mukana ihan oikea kirje vastaukseksi! Ja mikä ettei tällaisen kirjeen voisi tilata itselleen tai yllätykseksi ystävälle. Ihka aidon Joulupukin kirjeen voi tilata täältä. Yksi kirje maksaa 7,75€.

Joulupukki.fi  on muutenkin hyvin mielenkiintoinen ja viihdyttävä sivusto. Sivujen parhainta antia ovat Joulupukki -aiheiset videot. Meidän 3-vuotias neiti tykkää katsella näitä. Hänen suosikkinsa taitaa olla video nimeltään "Muistakaa olla kilttejä". Kuukauden päästä olemme lähdössä videoiden kuvauspaikkaan Joulupukin Pajakylään Napapiirille. Tyttö olikin ihmeissään, mikä kumma se Napapiiri oikein on, näytetäänkö siellä Joulupukille napaa... Sitä ehkä täytyy kysyä Joulupukilta itseltään sitten paikan päällä ;)


Kuva Santatelevision.com.

Oulussa on jo joulu!

Täällä Oulussa on jo niin joulu, etten meinaa nahoissani pysyä! Kaupungille, keskelle toria on tuotu valtavan suuri, ihana joulukuusi. Kuusen ympärille on jäädytetty luistinrata. Japanilainen kuvausryhmä on tullut tänne kuvaamaan Pepsi-mainosta ja torille tehty joulu on rekvisiittaa. Mutta voi, niin mieluista rekvisiittaa ainakin minun mielestäni! Kävin ihastelemassa toria jo päivällä ja kuusen nähtyäni oli pakko mennä nyt yölläkin katsomaan, miltä siellä näyttää pimeän tullen. Harmikseni mukanani ei ollut kameraa, joten piti tyytyä kännykällä kuvaamiseen.
Tällaista oli päivällä:

Ja tällaista yöllä:

Kuusen ja luistinradan lisäksi kauppahalli ja kaikki muut ympärillä olevat rakennukset olivat täydessä valaistuksessa ja valojen heijastus näkyi taivaalla jo kaukana, kun lähestyimme toria. Valtavan suuret nosturit, telineet ja valonheittimet eivät näyttäneet niin jouluisilta, mutta se ei minua haitannut, koska katselin vain kuusta ja luistinrataa, jossa luisteli vihreisiin pukeutuneita tonttuja ja talvivaatteissa olevia ihmisiä.
Muut paikalla olleet ihastelijat tiesivät sanoa, että nyt on jo neljäs yö, kun torilla tapahtuu. En tiedä kuinka kauan kuvaukset kestävät, mutta minun on ihan pakko mennä huomennakin ihastelemaan näkyä kunnollisen kameran kanssa. Joulu on tullut!!!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kosmetiikkakalenteri

Viime viikolla tein lasten joulukalenteripostauksen, jossa esittelin lasten joulukalentereita. Joulukalenteripostaus onkin ollut Joulureen ylivoimaisesti luetuin teksti. Joulukalenterit siis kiinnostavat. Lapsille on tarjolla jos jonkinmoista joulukalenteria. Itse tulin hieman kateelliseksi, kun tytöille on tarjolla useita erilaisia meikkikalentereita. Meidän 3-vuotiaskin tahtoisi itselleen omansa, mutta onhan selvää, että 3-vuotias on vielä liian pieni meikkaamaan :) Mutta kosmetiikkafriikkinä tahtoisin siis itselleni meikkikalenterin. Millaisessa pimennossa lienenkään elänyt, sillä en tiennyt tällaisia olevan olemassa. Onneksi eräs ihana lukija vinkkasi, että ainakin kahtena viime jouluna Anttilassa on ollut myytävänä meikkikalentereita huokeaan hintaan. Tänä vuonna on tulossa myös kalenteri myyntiin, joten sellainen tulee sitten minullekin.

Asiasta innostuneena tahdoin ottaa asiasta enemmän selvää ja Teija tekikin taustatyötä meidän molempien puolesta ja taisi käyttää useamman tunnin aikaa googletellen erilaisia kalentereita. Koska pidän laadukkaasta kosmetiikasta, innostuin kovasti Lancomen kosmetiikkakalenterista. Rehellisesti sanottuna en kyllä pelkästään innostunut, vaan olin seota totaalisesti kalenterin nähtyäni. Valitettavasti kalenteri on hankala saada, ja sekin ainoa nettikauppa, joka sitä myy, ei toimita Suomeen. Tai mahdollisesti toimittaa, mutta tilaus täytyisi hoitaa puhelimitse. Emme uskaltaneet ottaa sitä riskiä, että lähtisimme ulkomailta puhelimella tilaamaan, ja kovasti pettyneinä jouduimme luopumaan haavestamme saada Lancomen kalenteri tänä vuonna. Hinta kalenterissa on aikamoisen korkea, mutta mitä sitä ei oman mielenrauhansa eteen tekisi. Tänä vuonna tulemme siis hankkimaan Anttilan meikkikalenterin, mutta ensi syksynä päätämme lähteä Teijan kanssa yhdessä Lontooseen hakemaan omat Lancomen kalenterimme paikan päältä. Saattaa kuulostaa hullulta idealta, mutta näin korvaamme tämän vuoden pettymyksen oikein urakalla ;) Onhan Lontoossa toki muutakin nähtävää kuin joulukalenteri, joten en usko siitä tulevan ihan turha reissu.


Kuva Selfridges&Co.


Tildan Salainen paketti

Nyt ovat kaikki yhtä lukuunottamatta saaneet ensimmäisen kierroksen pakettinsa Salaiselta. Tildan saama paketti löytyy täältä. Yhdeltä siis vielä puuttuu paketti, mutta eiköhän tontut toimita viimeisenkin pian perille ;) Muistakaahan, että saapuneita paketteja pääsette helposti seuraamaan omalta Salainen Jouluystävä -välilehdeltä. Sieltä löytyy lista kaikista osallistujista ja linkit jokaiseen saapuneeseen pakettiin.

Mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa kaikille!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Joulupukki

Tiesitkö, että Joulupukin lempijuoma on poron maito. Sitä hän nauttii joka aamu ison kupillisen. Tai että täysikasvuisen tontun pituus on noin puolet Joulupukin parran pituudesta. Minä en tiennyt näitä enkä montaa muutakaan juttua ennen kuin kävin kurkistamassa Joulupukin "kotisivuille". Ja minä kun luulin tuntevani pukin läpikotaisin. Mutta luettuani sivuja selvisi, että eihän se näin ollutkaan. Enhän ollut tiennyt tuosta punanuttuisesta ukista kuin pienen pienen ripauksen. Nyt olen useana päivänä käynyt sivuilla tutustumassa Joulupukkiin sekä yksin, että yhdessä lasten kanssa. Sivuilta löytyy todella hauskoja tarinoita, joista lapset tykkäävät ja jaksavat keskittyneesti kuunnella. Ja mikä parasta jutut ovat mielenkiintoisia aikuisellekin.

 Jos ette ole vielä ennen käyneet osoitteessa www.santaclaus.fi, kannattaa viimeistään nyt mennä. Olen aivan Joulupukin lumoissa tämän kaiken tietouden jälkeen.

Kuva lainattu samaisilta sivuilta.

Pocahontasin talvinen tuulikello

Kirjoitin tässä jokin aika sitten kirjasta Parhaat jouluaskartelut. Joulupallojen lisäksi lupasin toteuttaa lukijatoiveena kirjassa olevan ohjeen Pocahontasin talvinen tuulikello.
Olen tässä nyt epätoivoisesti, hyvin epätoivoisesti yrittänyt kerätä tarvikkeita tuulikellon valmistamiseen. Nyt luovutan. Kynnyskysymykseksi osoittautui käpy. Ohjeessa käskettiin käyttämään 30 cm pitkää käpyä. Ymmärrätte varmaan, että sellaista ei ole löytynyt. No, otin maalaisjärkeni käyttöön ja päätin etsiä mahdollisimman suuren kuusenkävyn. Asun kaupungissa ja täällä pelkästään kuusen löytäminen tuntuu olevan hyvin vaikea tehtävä. Ja sitten siinä kuusessa pitäisi olla käpyjäkin. Mielellään alaoksilla tai maahan pudonneena. En ole koskaan ennen ajatellut, miten vähän kuusia tämän kaupungin metsissä ja puistoissa kasvaa. Eli en ole löytänyt käpyä. Kävyttömyyden käsitettyäni olen yrittänyt etsiä kaupoista jotain vastaavaa, jota voisin käyttää kävyn tilalla, mutta mikään muu ei tunnu sopivan tuulikellon tyyliin. Joten tuulikello jää tällä kertaa valitettavasti tekemättä.

Mutta tämän kirjasta lainatun kuvan avulla pystytte tekin tekemään tuulikellon, jos löydätte kävyn. Ohje on yksinkertainen ja kuva kertoo kaiken oleellisen. Koristeitahan voi käyttää ihan oman mielen mukaan, kunhan vaan on se käpy… Pyytäisin, että jos joku teistä tekee tämän tuulikellon, niin voisitteko lähettää minulle siitä kuvan Joulureen sähköpostiin? Olisi mukava nähdä millaisia tuulikelloja saitte aikaan.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Joulutorttukokeiluja

Löysin vuoden 2009 Kaikkien aikojen joulu –lehdestä kivantuntuisen suklaa-pähkinäjoulutorttujen ohjeen. Torttutaikinalevystä otetaan (vaikkapa juomalasilla) pyöreitä kuvioita. Paistetaan pyörylät uunissa. Jäähtyneenä halkaistaan pyörylät ja väliin laitetaan suklaapähkinälevitettä. Tällaisia tuli:

Vaikka tykkään makeasta ihan mahdottomasti, nämä olivat kuitenkin liian imeliä minunkin makuuni. (Tosin olen ruvennut jo epäilemään makuaistiani, koska näitä liian makeita tulee nykyään vastaan turhankin usein.) Idea oli kuitenkin kiva. Tortuista tuli suupalan tai kahden kokoisia, mukavasti syötäviä leivoksia. Siispä tein seuraavaksi samoja torttuja suolaisella täytteellä.
Toisen testierän täytteiksi kokeilin kylmäsavulohilevitettä, savuporosulatejuustoa, nakkia ja sinappia, valkosipulilevitettä sekä chevrejuustolevitettä. Näistäpä tulikin sitten paljon parempia. Tykkäsin erityisesti kylmäsavulohilevitteestä. Yllättäjätäytteeksi nousi nakki ja sinappi. Voisin varsin hyvin tekaista näitä illanistujaisiin ja taatusti menisivät parempiin suihin. Näissä leivonnaisissa tuo tekaisu on juuri se paras osa, koska nämä todella ovat nopeita ja helppoja tehdä.

Toisenlainen lahja

Toisenlainen Lahja on eettinen ja ekologinen lahja, jolla ilahdutat ystävääsi ja autat samalla kehitysmaiden ihmisiä.  Lahjoituksella autat Kirkon Ulkomaanapua turvaamaan elämän perusedellytykset kehitysmaiden köyhimmille ihmisille. Voit valita lahjaksi esimerkiksi riittävän ruuan, puhtaan veden tai vaikkapa toimeentulon.
Ilahduta syntymäpäiväsankaria, valmistunutta, hääparia, eläkkeelle jäävää tai hanki lahja itsellesi. Lahjasi tulee aina tarpeeseen. 
Lahjoituksestasi saat sähköisen- tai perinteisen postikortin, jossa kerrotaan hankkimasi lahjan merkityksestä kehitysmaiden ihmisille.

(Teksti ja kuva lainattu Kirkon Ulkomaanvun sivuilta.  Toisenlainen Lahja -verkkokauppa.)

perjantai 21. lokakuuta 2011

Marabou Symphony –konvehdit

Joulumakeiset ovat jälleen tulleet kauppoihin. Lähes konvehtien syömistäkin mukavampaa on hypistellä ja ihastella uusia ihania pakkauksia kaupassa. Tänään käsiini jäi uusi Marabou Symphony –konvehtirasia ja sehän tuli oikein kotiin asti.

Rasiassa on 400 g maitosuklaakonvehteja ja hinta oli 4,85€. Rasiasta löytyi nämä konvehdit: pähkinäcrisp, suklaamedaljonki, appelsiinitryffeli, suklaatryffeli, toffee sinfonia, pähkinänougat, mansikkakonvehti, karamelli ja hasselpähkinäkinuski.

Jo ennen rasian avaamista ihastuin konvehtilajitelmaan. Nimien perusteella tykkäisin kaikista muista paitsi appelsiinitryffelistä. En vain pidä appelsiinin ja suklaan yhdistelmästä, joten tätä konvehtia en edes maistanut. (Mieheni maistoi ja kommentti oli: ”ihan ok”.) Kaikkia muita konvehteja maistoin. Ja tykkäsin paljon. Tykkäsin jokaisesta erikseen. Mutta. Tässä rasiassa on yksi mutta. Tuli äklö olo jo kolmannen konvehdin jälkeen. Se aiheuttaa melkoisen ristiriitaisia tunteita. On oikein hyvä, jos ei pysty syömään enempää kuin kolme konvehtia. Siitä tulee itselle todella hyvä omatunto, kun säästyy neljännen, viidennen, kuudennen ja ties kuinka monennen konvehdin kaloreilta. Mutta miksi laittaa 400 g konvehteja yhteen rasiaan, jos pystyy syömään vain kolme? Minulle olisi riittänyt 100 gramman rasia varsin hyvin. Se olisi voinut olla halvempikin. Voihan se olla, että konvehtirasioiden suunnittelussa on ajateltu, että samasta rasiasta syö useampi ihminen, mutta minun rasiasta ei yleensä syö. Eikä se ajatus nyt paljon lämmitä, kun tuijotan noita konvehteja, tiedän niiden olevan hyviä, mutta maistettuani jo yhden jokaista (paitsi appelsiinitryffeliä), oksentaisin ihan varmasti, jos söisin vielä yhdenkin lisää.

Lyhykäisyydessään siis: Marabou Symphonyt ovat aivan ihania konvehteja, mutta saisinko niitä (myös) pienemmissä pakkauksissa, kiitos!

torstai 20. lokakuuta 2011

Banaanimaustekakku

Maustekakku kuuluu jouluun. Perinteinen maustekakku on mielestäni hyvin jouluinen, joten näin lokakuussa voi aloittaa makuun totuttelemisen tällaisella vähän erilaisella versiolla. Banaanimaustekakun ohje on Kiireisen Kokkaajan Keittokirjasta. Olen tehnyt tämän kakun ensimmäisen kerran noin viisitoista vuotta sitten, kun opettelin ensimmäisessä omassa kodissa keittiötaitoja. Helppo ohje, on onnistunut joka ikinen kerta (jopa silloin ensimmäisellä kerralla). Ja näin se syntyy:

150 g voita
3 dl sokeria
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl suolaa
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl kanelia
5 pienehköä banaania

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat joukkoon yksitellen. Sekoita keskenään vehnäjauhot, sooda, leivinjauhe ja mausteet. Hienonna banaanit. Lisää taikinaan vuorotellen jauhoseosta ja banaanimurskaa. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Kypsennä 200 asteessa n. 1 tunti. Kumoa jäähtynyt kakku vuoasta ja koristele tomusokerilla ja banaaniviipaleilla.

Kuten huomaatte, minun kakkuani ei koristeltu tomusokerilla eikä banaaniviipaleilla, koska se meni kahtena osana pakastimeen heti kuvaamisen jälkeen. Paistolämpötilasta sen verran, että pidin kakkua 180 asteessa 55 minuuttia ja riitti ihan hyvin. Mutta meillä onkin nyt ihan upouusi uuni, joten saa nähdä kuinka kauan se jaksaa noin innokkaasti paistella (vai lieko normaalia uunin toimintaa, johon minä vaan en ole tottunut).

Leean ja 5aran Salaiset paketit

Leea kirjoitti paketistaan näin:

Sain tänään ensimmäisen paketin salaiselta jouluystävältäni. Paketti oli ihanasti paketoitu ja sisältä löytyi kortti, suklaamuotteja, maitosuklaata sekä suklaa tikkareita! Uskomatonta että sattuikin minulle näin paljon suklaata, minä kun puoliksi elän sillä :D


 Myös 5ara on saanut oman pakettinsa. Sisällön pääset kurkistamaan täältä.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kakkupaperienkelit



Kun minä olin ihan pieni tyttö, siskoni tekivät joulukoristeeksi enkeleitä kakkupapereista ja enkelikiiltokuvista. Noita yli 30 vuotta sitten tehtyjä enkeleitä on äidilläni edelleen tallessa ja joka joulu ne otetaan esille uudelleen ja uudelleen. En ole itse koskaan aiemmin tehnyt noita enkeleitä, mutta nyt sen tein. Oli ihanaa tehdä niitä ja ne näyttävät todella kauniilta kynttilöiden valaisemassa kodissa. Minun mieleeni ovat etenkin hopean- ja kullanvärisistä kakkupapereista tehdyt enkelit.
Tarvikkeita ei tarvita paljon tähän askarteluun. Ainoastaan kakkupapereita, enkelikiiltokuvia ja liimaa. Enkelikiiltokuvien suhteen pysyttelin perinteisessä mallissa, mutta kakkupapereita löytyi kaupoista jos jonkin väristä. Ihan tavallisessakin kaupassa on ainakin valkoisia, kultaisia ja hopeisia kakkupapereita. Tiimarista löysin myös violetteja ja turkooseja. Ostin vain violetteja, koska en pidä turkoosista väristä lainkaan.
Leikkaa kakkupaperi puoliksi. Muotoile enkelille hame kääntämällä puolikas kakkupaperi kartioksi niin, että reunat tulevat takaa reilusti päällekkäin. Kun olet löytänyt sopivan muodon, paina hame litteäksi ja tee kevyt taitos reunoille, niin liimaaminen on helpompaa. Levitä liimaa sille kohdalle, jossa kakkupaperin reunat menevät päällekkäin. En liimannut pitsin kohtaa ollenkaan, pysyvät hyvin kasassa ilmankin. Liimaa vielä enkelin etupuolelle (siistimpi puoli) pääksi sopivankokoinen enkelikiiltokuva. Kun liima on kuivunut kunnolla, avaa enkelin helmaa pyöreämmäksi ja laita pöydälle seisomaan. Kakkupaperienkeli on valmis!

Näitä nyt sitten tuli askarreltua vähän enemmänkin…

Joulukalentereita lapsille

Hieman on suurempi tarjonta joulukalentereissa nykypäivänä kuin omassa lapsuudessa. Tuntuu, että joka vuosi on enempi, mistä valita. Itsellä oli pienenä aina suklaakalenteri. Joskus taisi olla Smurffi-tarrakalenteri. Omilla lapsillani on aina suklaakalenterit ja jotkut tavarakalenterit ja lisäksi teen lapsilleni vielä itse yhdet tavarakalenterit. Tiedän, että vähempikin riittäisi, mutta en voi mitään, että pidän itsekin näistä kalentereista niin paljon, että niitä on vain pakko hankkia. Sain sähköpostiin Lekmerin uutiskirjeen ja Lekmerissä näyttäisikin olevan hyvä valikoima kalentereita. Tytöille tuntuu olevan joka vuosi enemmän vaihtoehtoja tarjolla kuin pojalle, mutta meillä ainakin 5-vuotias poika osasi tehdä päätöksensä nopeasti. Lego-kalenteri on enemmän kuin mieleinen. 3-vuotias tyttö ottaisi mielellään kaikki. Monessa tyttöjen kalenterissa näyttäisi olevan meikkejä sisällä. Sen kun tyttö kuuli, hän innostui. Mutta äiti on vielä sen verran vanhanaikainen, ettei suostu 3-vuotiaalle vielä meikkikalenteria ostamaan. Mieleeni vain juolahti, että miksei aikuisille ole meikkikalentereita?? Sellaisen minä ottaisin varmasti itselleni!!

Kuvat lainattu Lekmerin sivuilta. Kalenterit ovat siellä tarjouksessa ja näin ollen ne saa nyt tilattua hieman huokeammin. Aika hurjia hintoja kyllä noista kalentereista pyydetään. En edes uskalla kääntää hintoja markoiksi. Siis kuka nykypäivänä edes kääntää hintoja markoiksi, eihän silloin pystyisi ostamaan yhtään mitään. Jos perheessä on useampi lapsi, tavarakalenterit käyvät varmasti kukkaron päälle.

Minkälaiset kalenterit teidän lapsille tulee? Ja muistatko vielä, minkälainen kalenteri sinulla itselläsi oli pienenä?











tiistai 18. lokakuuta 2011

Leivotaan

Jossain vaiheessa syksyä alan aina vilkuilla kaupan lehtihyllyjä "sillä silmällä". Joko joululehtiä olisi ilmestynyt. Viime viikon lopulla vilkuilu tuotti tulosta ja mukaani lähti Leivotaan-lehti. Leivotaan on ihan uusi lehti, joka ei ole varsinainen joululehti, vaan ilmestyy ympäri vuotta. Tämä uusin numero on vaan täydellisesti keskittynyt jouluun. Lehdestä löytyy useita kokeilemisen arvoisia reseptejä. Useita erilaisia joulumakeisia, kuivakakkuja, keksejä ym. herkullista. Vielä en ole ehtinyt tarttua yhteenkään reseptiin. Mutta jonossa on monta makeutta, jotka aion lähiaikoina testata. Namskis.

Kuva lainattu täältä.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Marin Salainen paketti

Jälleen on yksi Salainen paketti saapunut perille! Marin saamasta Salaisesta paketista pääset lukemaan täältä. Kohta kaikki ovatkin saaneet jo ensimmäiset pakettinsa :) Hyvä lähetysrytmi onkin lähettää yksi paketti per kuukausi. Vaikkakin jokainen tietenkin saa lähettää pakettinsa siinä rytmissä, kuin haluaa.

Alemmasta postauksesta löytyy arvonta! Sinne onkin jo tullut useita mieltä piristäviä kommentteja. Kiitos teille jokaiselle! Nämä teidän kommenttinne todella piristävät päivää ja on myös mukava lukea, mitkä bloggausaiheet kiinnostavat eniten. Te, jotka ette ole ehtineet vielä osallistua, käykäähän jättämässä merkkiä :)

ARVONTA!!

Te lukijat olette ottaneet blogimme vastaan todella ihanasti! Senpä vuoksi päätimmekin järjestää arvonnan. Voit osallistua arvontaan jopa kolmella arvalla. Arvonnassa olet mukana, kun kommentoit tätä tekstiä. Yhden arvan saat kommentillasi. Toisen arvan saat, kun liityt blogin JULKISEKSI lukijaksi. Eli profiilikuvasi ja -nimimerkkisi näkyy blogin oikean reunan lukijaruudukossa. Muuten emme voi tietää, oletko lukija vai et. Kolmannen arvan saat, kun tykkäät blogistamme Facebookissa. Olisi mukavaa, jos kommentoidessasi mainitsisit, mistä asioista pidät blogissamme tai mitä toivoisit lisää. Laita kommenttiin myös maininta, kuinka monella arvalla osallistut. Anonyymit osallistujat, muistattehan merkitä nimimerkin tai sähköpostiosoitteen kommenttiisi.
Ja mitkä ovatkaan arvonnan palkinnot? Lähdemme Wiltsun kanssa käymään Rovaniemellä SantaParkissa ja Joulupukin Pajakylässä marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Hankimme Pajakylän puodeista 30 €:n arvoisen jouluisen palkinnon arvonnan voittajalle. Toisena palkintona arvomme pienemmän yllätyspalkinnon. Lähetämme palkinnot voittajille Joulupukin Pääpostikonttorista Napapiiriltä, sieltä lähetettyihin postilähetyksiin tulee Napapiirin erikoisleima. Palkintojen sisällöt siis selviävät vasta siinä vaiheessa, kun voittajat ovat saaneet pakettinsa. Toki paljastamme ne myöhemmin myös blogissa, jotta muutkin kuin voittajat pääsevät näkemään palkintojen sisällöt.
Osallistumisaikaa on 17.11. saakka. Arvonta suoritetaan 18.11. ja ilmoitamme voittajien nimimerkit samana päivänä täällä blogissa, joten muistathan seurailla postauksia silloin. Voittajien tulee lähettää nimensä ja postiosoitteensa Joulureen sähköpostiin viikon kuluessa arvonnan suorittamisesta, jotta saamme paketit varmasti matkaan Rovaniemen reissullamme.
Onnea arvontaan!!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Mutta mitä tapahtui joulupukille 1, 2 & 3



Mutta mitä tapahtui joulupukille –leffat kuuluvat minulla jo jokaiseen joulunalusaikaan. Elokuvat ovat ilmestyneet vuosina 1994-2006 ja ne tulevat nykyään televisiostakin joka joulu. Näistä tulee ihana joulufiilis! Kaikki alkaa siitä, kun amerikkalaisesta viikonloppuisästä tulee yllättäen ihan oikea joulupukki. Vaikka elokuvien tapahtumapaikkana onkin pohjoisnapa eikä Korvatunturi, ei se ainakaan minun elokuvanautintoani heikennä lainkaan. Pienet asiavirheet sallittakoon. Olen jo kerran katsonut nämä elokuvat tälle syksylle, mutta tuskinpa jää yhteen katselukertaan tänäkään vuonna.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Jouluinen suklaakakku

Eilen meillä herkuteltiin tällaisella joulukoristeisella suklaakakulla.

Kakun vaiheiden ohjeet on otettu mikä mistäkin soveltaen, osa jopa omasta päästä. Pohja on sokerikakku kaakaolla maustettuna:

4 kananmunaa
1½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Paista kakkupohja 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Leikkasin jäähtyneen kakkupohjan kolmeen osaan ja kostutin sen Sprite-limsalla. Väleihin tuli reilu kerros mustikkahilloa sekä tällaista seosta:

1 purkki tuorejuustoa (käytin Sunnuntai vanilja-rahkavalmistetta)
1 purkki Flora vispiä
200 g valkosuklaata
sokeria maun mukaan
vaniljasokeria maun mukaan
sitruunamehua maun mukaan

Vatkaa Flora vispi vaahdoksi. Lisää vaahtoon tuorejuusto ja sulatettu valkosuklaa. Kääntele tasaiseksi seokseksi. Lopuksi mausta sokerilla, vaniljasokerilla ja sitruunamehulla.
Suklaan sulattaminen oli minulle vuosia se hankalin juttu, mutta nykyään onnistuu sekin. Pilko suklaa palasiksi mikronkestävään astiaan. Lämmitä mikrossa täydellä teholla 20 sekuntia kerrallaan ja välissä sekoita kunnolla. Kuppia ei ihan heti kannata laittaa takaisin mikroon, koska jos astiassa on vähänkin kuumaa suklaalitkua, niin loput suklaat sulavat melko hyvin jo sen ansiosta, kunhan sekoittelee reippaasti.

Suklaakuorrutus syntyi näin:

200 g maitosuklaata
150 g voita
¾ dl kermaa

Laita kaikki aineet mikronkestävään astiaan (suklaa palasiksi pilkottuna) ja sulata samaan tapaan kuin valkosuklaa yllä. Suklaa kannattaa olla huoneenlämpöistä ja voi jääkaappikylmää, niin ovat tasaveroinen pari.

Sitten vaan suklaakuorrutus kakun päälle tasaiseksi levittäen. Tönköhkö seos levittyy parhaiten.
Suklaakoristeet tein itse sulattaen tummaa suklaata silikonimuotteihin muutamaa päivää aikaisemmin. Lisäksi ripottelin kakun pinnalle kultakuulia.

Tämä kakku menee kyllä nopeasti parempiin suihin. On niin hyvää, että napa ratkeaa ennen kuin aivot käskee lopettamaan syömisen.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Joulu – sen historia, askareet ja herkut



Tämä Mysi Lahtisen joulukirja on aivan ihana sen ulkoasun ansiosta. Kirjassa on vanhan ajan henki, vaikka uusi kirja onkin. Sivut ovat kellertävät, kuvat vanhanaikaisia ja tekstin fonttikin muistuttaa enemmän kirjoituskoneen kuin tietokoneen jälkeä. Oma kirjani on painettu vuonna 2004, mutta sitä näyttää edelleen olevan myynnissä, kirjasta on tehty jo ainakin neljä painosta. Täytyy myöntää, että vaikka tämä kirja on ollut minulla jo vuosikausia, niin en ole koskaan tehnyt mitään kirjan ohjeiden mukaan. Kirjan täyttävät tarinat vanhoista jouluperinteistä sekä ruokaohjeet. Olen tyytynyt vain lukemaan juttuja ja ihastelemaan kirjan kauneutta. Jospa tänä jouluna vihdoin toteuttaisin jonkin ohjeista. Kirjan kuva paperiin käärityistä joulumakeisista näyttää niin suloiselta, että senpä voisi ottaa työn alle. Muutenkin joulumakeiset on varmaankin ainoa jouluun liittyvä askare, jota en ole koskaan tehnyt. Siinäpä haastetta lähikuukausille. :)